Sivut

maanantai 21. syyskuuta 2015

Takaisin sorvin ääreen

Pohdin kauan haluanko vielä jatkaa bloggausta (niin pienessä mittakaavassa kuin sitä aiemminkin tuli tehtyä) ja punnitsin tarkkaan onko meikäläisestä satsaamaan aikaani ja ajatustyötäni tähän touhuun. Haluan kuitenkin antaa blogille vielä toisen mahdollisuuden, mutta päätin lopulta suosiolla laajentaa aihepiiriä roimasti. Niin suuressa roolissa kuin liikunta onkin elämässäni, en osaa kirjoittaa siitä montaa kertaa viikossa. Enkä edes halua. Treenitavoillani ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tarjottavaa moiseen jaaritteluun!


Turun Spartanilla kelkkahommissa - jalat hapoilla!


Voi moro! On kyllä tapahtunut ihan mahdottoman paljon kaikenlaista sitten viime postauksen. Selvittiin herra K:n - jota saan oikein luvan kanssa tästä lähtien kutsua Kaitsuksi - kanssa hierojien perustutkinnosta kunnialla, sain ensimmäisen oman koirani, jatkettiin kesätauon jälkeen ammattitutkinnon parissa, muutettiin Tampereelle ja aloitettiin yritystoiminta. Hienoja asioita, mutta myöskin suuria, joten osaksi näiden nopeiden muutosten seurauksena ajauduin stressin ja masentuneisuuden syövereihin. Onneksi sain kuitenkin tartuttua toimeen ja pahimmista stressimöröistä on selvitty.




Kirjoittelutauon aikana treenitottumukset eivät päässeet juurikaan muuttumaan, mutta löysin sattumalta todellisen "leipälajini" ja ihastuin voimailuun - koska huomasin olevani siinä hyvä! Ruokahommissa on tullut tässä välissä kokeiltua taas kaikenlaista vähähiilihydraattisesta gluteenittomaan kun keho ei tunnu reagoivan mihinkään mitenkään, mikä on sekin varmasti johtunut suurimmaksi osaksi stressitasosta. Energiaa riittää kuitenkin parhaiten ihan perussafkalla. Leipää on tullut vedettyä kumman paljon viime viikkoina, mutta ihme kyllä vatsa ei urputa ja tuntuu nuo rasvatkin tuosta hiljalleen sulavan.

Eiköhän tämä tästä taas lähde sujumaan kun sai taas tämän "alkupuheen" hoidettua pois alta. On se kumma kun ei voi vaan palata kirjoittamaan normaalisti vaan pitää ensin esitellä miksi tekstiä ei ole hetkeen tippunut!

Hyvää syksyä kaikille! Muistakaa pukeutua lämpimästi, alkaa meinaan olemaan aikast hyisevää!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tiukkaa settii!

Hellurei pitkästä aikaa ja hyvää kevättä!

Viime vuoden lopulla bloggausinto alkoi hiipumaan ja vuodenvaiheessa se katosi tyystin ja aikani ihmettelin itsekin miksi näin kävi. Tulin siihen tulokseen, että luettuani liikaa supersuosittuja treeniblogeja yksinkertaisesti kyllästyin. En pystynyt mitenkään samaistumaan noihin kirjoittajiin ja lisäksi osa blogeista alkoivat tuntumaan ennemminkin mainospalstoilta. Palasin lukemaan hieman tuntemattomampia blogeja joiden kirjoittajat tuntuvat meikäläiselle aidoilta ihmisiltä eikä sponsoreiden pyörittämiltä julkkiksilta. En halunnut poistaa blogiani, sillä kirjoittelu kiinnosti edelleen, mutta innostus vaati aikansa palatakseen. Viime aikoina kaverit ovat hieman kyselleet, että meinaanko enää ikinä päivitellä blogia, joten tässä sitä taas naputellaan!

Joulukuisessa postauksessanihan mainitsin herra V:n rustaamasta treeniohjelmasta ja kyseinen rupeama onkin nyt jo takanapäin. Ohjelma oli nelijakoinen:

1. Jalat + vatsa
2. Selkä + hauikset + "takaolkapäät" 
3. Rinta + ojentajat + olkapäät
4. Jalat (pakarat) + vatsa

Sarjat pidettiin keskipitkinä viimeisiä viikkoja lukuunottamatta, jolloin tein kuutta-viittä toistoa ja palasin sitten jälleen pidempiin sarjoihin. 

Kuten puhetta oli, en jaksanut koko kolmen kuukauden aikana tehdä kuin muutaman kerran kotitreenejä, sillä salihommat imi kropasta kaikki mehut. Keskityin siis suosiolla sataprosenttisesti punttiksella riehumiseen ja nautin täysillä kolmesta lepopäivästäni. Ravintopuolikin oli melko vapaamuotoista ja kyllähän niitä herkkuja ja leipomuksiakin tuli mutusteltua. Plussakaloreilla siis mentiin enemmän tai vähemmän koko ajan, mutta sitä myöten lihaksetkin pääsivät kasvamaan kunnolla. Kehitystä on lyhyessä ajassa tapahtunut huimasti ja olo on vahva! 



Vaikka aluksi kaksi jalkapäivää tuntui huikealta ja nautin touhusta aivan ylettömästi, niin kolmen kuukauden loppupuolella aloin jo kaipaamaan hieman kevennystä koivilleni. Kehityskin alkoi hiipumaan ja todellakin ymmärsin, miksi treeniä pitäisi muuttaa 2-3kk välein. Onneksi uusi treeni olikin siis jo tuloillaan! Viimeisen viikon ennen vaihdosta treenasin kevyemmin ja melko vapaamuotoisesti. 

Treenimuutoksien lisäksi aloin kaipaamaan myös kevyempää oloa ja keskustelin jo hyvissä ajoin herra V:n kanssa, josko treenin vaihtuessa voisin keskittyä rasvanpolttoon. Rupateltuamme asiasta pariin otteeseen tultiin siihen tulokseen, että lihaksia on nyt kasvateltu hyvä tovi, joten katsotaan ruokahommatkin miinuskaloreille ja hoidetaan kroppa tiukkaan kuntoon. Suuuuuper!

Leikin muutaman päivän ajan kalorilaskurilla ja kävi ilmi, ettei perussetissä juurikaan ole muutettavaa. Ainoastaan herkuille sain sanoa haikeat hyvästit, mutta kaiken kaikkiaan dieetti on "helppo". Olen kuitenkin täyttänyt joka päivä tunnollisesti kalorilaskuriin ruokapäiväkirjaa, sillä tykkään kuitenkin muutella ruokia hieman päivästä toiseen. Joku ehkä kauhistelee kauheaa vaivaa, mutta meikäläisen mielestä kalorilaskuri on niin helppokäyttöinen ja nopea, että oikeastaan säästän itseltäni paljon päänvaivaa. Puntaria olen käyttänyt muutenkin koko ajan viimeisen vuoden verran, joten senkään käyttö ei haittaa laisinkaan. Jos olen lähdössä reissuun, otan valmiiksi punnitut ja pakatut ruuat mukaan. 

Ei niin houkuttelevan näköistä, mutta makoisaa ja helppoa perussettiä!


Dieettiä on takana runsas kaksi viikkoa ja kehitystä on tapahtunut aivan niin kuin odotettiinkin. Kehityksen seuraamiseen käytän puntaria, mittanauhaa, rasvaprosenttipihtiä sekä tietenkin peiliä ja kameraa. Painoa on pudonnut n. 3kg (yli puolet tippui ekojen kahden ekan päivän aikana = nesteitä) ja mittanauhakin näyttää jo pienempiä numeroita. Peilistä tulee vähän turhankin usein kyylättyä kuinka piirteet alkavat erottumaan paremmin ja paremmin. Odotan kyllä todella mielenkiinnolla miltä tämä torso näyttää parin kuukauden päästä! 



Siinä missä ruokahommien kanssa ei tarvinnut juurikaan vekslata, treeniohjelma muuttuikin sitten täysin. Nyt heilun salilla kahdesti viikossa kahvakuulan kanssa, ensimmäisenä yhdellä kuulalla ja toisena kahdella. Lisäksi käyn kahvakuulailujen välissä yhtenä päivänä treenailemassa perinteisemmin. Tuolle päivälle on vain kolme vakioliikettä (sisältäen uuden lempparini, rinnallevedon) ja loput saan viikottain valita vapaasti ja sarjat pidän edelleen keskipitkinä. Kahvakuulilla on tullut leikittyä runsas viikko ja vaikka kädet ovatkin kamalilla mustelmilla, pidän uudesta treenistä aivan valtavasti. Treeni on todella kovatahtinen ja kokonaisvaltainen, joten kroppa on kauttaaltaan aika kipsissä kotiin lähtiessä. 

Tuntuu hassulta käydä vain kolme kertaa viikossa salilla, mutta eivät nuo kolme salipäivää ainoiksi treeneiksi jää, vaan niiden lisäksi sain ohjeeksi tehdä kotitreenejä pari kertaa viikossa. Shaun T - tervetuloa takaisin elämääni 



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Yllätys yllätys!

Huh, tämä blogiteksti piti alunperin julkaista miltei pari viikkoa sitten, mutta yllättävien tekijöiden vuoksi julkaisu piti kirjoittaa osittain uudestaan ja siihen en sitten enää löytänytkään aikaa ja energiaa viime viikkojen hulinoiden keskeltä.

Pari viikkoa sitten tuli jälleen kerran täytettyä vuosia. Syntymäpäivä kului rattoisasti lähes kokonaan fitnesspal K:n seurassa ja kyseinen leidi lähtikin heti aamusta kanssani kuntosalille. Muiden treenaajien katseet kuumotellen esittelin ja opetin K:lle samoja liikkeitä, mitä itse teen pakaroita treenaillessani. Treeni venyi aivan hullun pitkäksi, mutta olipas hauskaa! Sekoitin itsekin hieman pakkaa ja sain oikein mainion treenin, joten lopun päivää olimme molemmat melko koomassa. Se ei onneksi haitannut, sillä kävimme vain illemmalla ravintolassa syömässä ja jatkoimme matkaa kotiin nautiskelemaan kakusta ja viinistä sekä suunnittelemaan Insanity/T25-hybridiä. 



Oikeastaan me emme varsinaisesti juhlineet syntymäpäivääni, vaan perjantai oli pyhitetty T25-pirskeillemme, mutta tuossahan ne synttäritkin menivät hyvin samassa! Koska juhlistimme kuntoiluhommia, teimme myös kakusta vähän terveellisemmän version The Good Morning -blogista löydetyllä ohjeella. Pohja oli kieltämättä vähän outo ja meidän vadelmainen versiomme oli melkoisen kirpsakka, joten kakkua ei tullut ainakaan ahmittua liikaa (vaikka kyllä kaapista sitten löytyi jotain muuta ahmittavaa tupareiden jäljiltä... ai ai), mutta seuraavana päivänä vierailleille sukulaisille onneksi maistui kakkusiivut. 

Synttärit menivät siis erittäin rauhallisissa merkeissä ja seuraavanakin päivänä oli tarkoitus mennä erään toisen ystäväni kanssa kaksin illastamaan. Kyyti saapui, mutta piti lähteä vielä hakemaan unohtunutta maksukorttia toverin asunnolta ja samalla sain kutsun sisälle katsomaan valmistunutta pintaremppaa. Enhän minä mitään aavistanut astuessani sisälle pimeään asuntoon, ihmettelin vain miksei koira ole vielä juossut vastaan: valojen räpsähtäessä päälle eteeni ilmestyi valtava joukko ystäviäni.

Koko illastus-juttu oli siis tuulesta temmattu ja kyseistä yllätystä oli juonittu jo pari viikkoa. Pari kertaa oli kuulemma meinannut kärykin käydä, mutta voi jestas - en todella aavistanut mitään!
Menin täysin shokkiin enkä oikein erottanut ihmisiä toisistaan, vaikka he yksitellen tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Asunto oli koristeltu vaaleanpunaisin kissakoristein ja herkkuja boolista ja pitsasta leivoksiin ja kissakakkuun. Olin pitkän aikaa niin onnellisen järkyttynyt yllätyksestä, etten osannut tehdä muuta kuin täristä. Ilta oli aivan ihana ja olen edelleen täynnä rakkautta ja kiitollisuutta upeita ystäviäni kohtaan. Muisto kyseisestä tempauksesta lämmittää sydäntäni varmasti vielä pitkään. 

Makoisa katti


Kirsikkana kakun päällä oli, että yllätys sisälsi yllätyksen. Ihmisjoukkiossa oli nimittäin myös herra V. Olen maininnut hänet jo aikaa sitten, mutta sen jälkeen olemme tapailleet vapaa-ajalla paljonkin ja yksinkertaisesti sanottuna: lempi leiskuu ja meikämimmi on aivan myyty. Olikin siis lievästi sanottuna mahtavaa, että häneenkin oli otettu yhteyttä ja kutsuttu mukaan yllätykseen!

Seurannut viikko olikin sitten kiireinen töiden, treenien sekä muiden hommien osalta ja unetkin jäivät vähille, mutta fiilis oli sen verran korkealla, että väsymys ei juurikaan haitannut, vaikka se loppuviikosta jo vähän verottikin fyysistä jaksamista. Torstaina huristelin äidin kanssa Helsinkiin Volbeatin keikalle ja perjantaina Turkuun Leningrad Cowboysien "joulubileisiin". Lauantaina pääsin elämäni ensimmäisiin kunnon pikkujouluihin ja melkoisesta kuumottelusta ja jännityksestä huolimatta ilta oli huikea ja kaikki tapaamani ihmiset ystävällisiä. Melkoista haipakkaa on siis ollut, mutta kiireellekin tuli vihdoin loppu ja loisin Turussa muutaman päivän taukoillen kaikesta - myös treeneistä.

Tauon jälkeen olinkin sitten repeämäisilläni treeni-innosta ja jalkatreeni oli reipas sekä tahdin että tehokkuuden suhteen ja energiaa piisasi vielä Insanityynkin. Tänään sain salille seurakseni jälleen fitnesspal K:n ja saimme yhteistuumin hyvän poltteen yläkroppaan, olkapäät varsinkin saivat huutaa hoosiannaa kun aloimme vähän kisailemaan! K lähtee vielä huomenna ja ylihuomennakin kanssani treenailemaan, joten mikäli sama tekemisen meininki jatkuu niin hauskaa ja rankkaa tulee olemaan!

Meikäläisenhän olisi periaatteessa pitänyt aloittaa uudet touhut jo joulukuun tullen, mutta toistaiseksi junnaan tutuissa hommissa. Uusi saliohjelmani on herra V:n käsialaa ja oikeastaan jo hyppysissäni, mutta tarkoitusena olisi käydä treenit kunnolla yhdessä läpi. Siirtymää hidastaa se, että en voi alvariinsa ravata toisessa kaupungissa treenailemassa, joten nyt on vain tehtävä vanhalla kaavalla kunnes uusi ohjelma on käyty kokonaisuudessaan läpi. Sen tiedän jo nyt, että tulen olemaan täysin hajalla. En malta odottaa!

Lukaistuani tulevan saliohjelmani läpi, heräsi kuitenkin heti kysymys: "Miten käy Shaun T:n treenien?"

Ikävä kyllä ne saattavat jäädä tyystin pois. En tietenkään epäile, etteikö salihommat riittäisi ja uskon niiden uuvuttavan meikäläisen niin, etten jaksa ajatellakaan pomppimista ja edestakaisin ravaamista, mutta silti huolettaa. Osittain pelkään, että vuoden kehitys sykettä nostattavien treenien parissa menee kankkulan kaivoon, mutta kyse on muustakin. Tuntuu vähän kuin olisin luopumassa rakkaasta ystävästä. Näin ollen tunteet tulevasta treenirupeamasta ovat ristiriitaiset. Aion yrittää pitää edes vähän T25:ä ja Insanityä mukana touhuissa, mutta muutos on nyt vain hyväksyttävä ja oma jaksaminen pidettävä mielessä. Meikäläisen tavoitteitahan ajatellen tuo uusi ohjelma on kuitenkin tehty. 

Tulevia haasteita vielä sulatellessa voin kuitenkin vielä nauttia täysillä Shaun T:n seurasta. Hybridi-suunnitelmat menee nyt ihan reisille, mutta ehkä meikäläisen on sallittua nyt toistaiseksi tehdä niitä omia lemppareita niin paljon kuin sielu sietää? Kyllä!

Loppuun vielä kehityskuvia, joihin sanon vain: "Jestas." Selkäkuvat nähtiinkin jo viime postauksessa.












sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Supersunnuntait

Heti alkuun hieman ennen/jälkeen -fiilistelyitä. Eräältä kaverilta tuli edellisenä päivänä vaatimus kehityskuvista ja hetken hangoiteltuani räpsäisin selästäni uuden kuvan. Jostain syystä pelkäsin pahinta, vaikka T25:n aikana olenkin huomannut hyvää kehitystä selkälihaksissani. Kuvaa tarkastellessani ja vertailtuani sitä vanhoihin kuviin sain kuitenkin olla tyytyväinen! Omasta mielestäni kehitys on ollut hyvää, sillä eihän meikäläinen ole missään vaiheessa keskittynyt sen erityisemmin selkälihaksiin ja kuten mainittua, selkä on alun alkaenkin ollut "pahin ongelmani". 

Tuoreimmasta kuvasta näkyy myös hieman käsien pienentyminen. Allit ovat nykyään melko olemattomat ja tilalle on tullut kivasti lihasta. Seuraavaa seikkaa en ala esittelemään, mutta rinnatkin ovat jonkin verran pienentyneet, mikä ei oikeastaan haittaa meikäläistä yhtään. Kunhan eivät ihan kokonaan katoa.

Kesä 2012    /     Tammikuu 2013     /     Marraskuu 2013



On jo jonkin aikaa pitänyt ottaa tavaksi räpsäistä uudet kuvat joka viikko edestä, sivulta ja takaa, mutta kuinka voikaan ihminen olla laiska moisenkin pikkuhomman suhteen. Nyt koitan kuitenkin jos saisin aikaiseksi napattua joka viikon loppupuolella moiset! Olisi ihan jännä tehdä niistä jonkinlainen kooste, missä näkyisi kehitys pitkältä aikaväliltä viikko viikon jälkeen. 

Kummallisia muuten nämä sunnuntait! En muista koska olisin viimeeksi nukkunut kunnon pitkät yöunet lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta silti sunnuntait ovat olleet jo pitkän aikaa viikon parhaita treenipäiviä. Tänäänkin pyöräilin salille silmät ristissä ja sohvan pehmeys mielessäni, mutta paikan päälle päästyäni hommat luistivat aivan järjettömän hyvin. En meinannut itsekään uskoa miten hyvin sain lisättyä taas painoja (Elixia-reissun jälkeen olen lisäillyt niitä joka viikko edes rippusen). Etureiden ojennukseenkin kolahti 10kg lisää, vaikka normaalisti jo 2,5kg lisä tuntuu ylivoimaiselta!? 


Voihan se tietty olla, että tämä on ihan perushuttua punttipiireissä. Viime aikoina on alkanut tulemaan sellainen olo, että pitäisiköhän pyöriä enemmän punttis-foorumeilla, niin ehkä saisin vähän paremman käsityksen siitä miten hommat yleensäkin toimii. Olisihan sitä punttis-kieltäkin hyvä oppia puhumaan, ettei vaikuttaisi ihan dorkalta aina kun joku rupeaa salilla juttelemaan. Noh, liekö tuolla niin väliä: haastan joka viikko itseni parempaan suoritukseen, kehitystä tapahtuu ja paikat pysyvät ehjinä, joten pakkohan meitsin on olla oikeilla raiteilla. 



Laitoin Lady Linen jäsenyyden tauolle marraskuusta tammikuuhun ja keskityn toistaiseksi käymään Hanhivaarassa. Sen lisäksi, että siellä on paljon helpompi käydä usemmankin kerran viikossa (tästä polkaisee sinne n. kymmenessä minuutissa) ja jäsenyys ei ole törkykallis, olen myös mieltynyt paikan avaraan tilaan. Porukkaakin on yleensä melko vähän suhteessa laitteiden määrään ja usein olenkin saanut puurtaa joko yleisellä tai naisten puolella ylhäisessä yksinäisyydessäni. 

Kehonkoostumusmittauksen jälkeen lisäsin aika roimasti pakarahommia treeniini. Siinä missä viime vuosi (= mittauksesta mittaukseen) oli omistettu rasvaprosentin pudotukseen, tuleva vuosi on omistettu armottomalle pepputreenille. Muuta kroppaa unohtamatta, tietenkin. Uutuutena ujutin treenin joukkoon takapotkut ja "sivulle heilautukset" taljassa. Meitsiä pidetään varmaan ihan narsistina siellä kun kyttään itseäni peilistä näitä tehdessäni, mutta hitto vie, onhan se kiva seurata lihasten työskentelyä kun valaistuskin on niin imarteleva ! 

Kotitreenejä ajatellen sijoitin joitakin ropoja kilon ranne/nilkkapainoihin. Olen nyt testaillut kyseisiä remmejä viikon verran ja toimii! Saa mukavasti lisävastusta muutamiin Tiffany Rothen treeneihin ja esimerkiksi Insanitystä tuttuihin lonkankoukistajien liikkeisiin. Rauhallisia ja yksinkertaisia juttuja siis, mutta kyllä taatusti tuntuu seuraavana päivänä. 

Nilkkapainot kehiin ja johan tuntuu!



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Yllättävät ylikierrokset

Huhhuh mikä jännitys iski ennen Elixia-visiittiä! Heräsin jo ennen kellonsoittoa sydän tykyttäen ja vatsa nipistellen, enkä osannut ajatella juuri muuta kuin: "Mihin meninkään lupautumaan." Osaava Nainen -messutkin menivät hengittämiseen keskittyen ja tiukasti ajankulua silmälläpitäen. Onhan se uusien juttujen jännittäminen ihan normaalia, mutta en käsitä miten tulikin niin kova paniikki päälle! Ei nimittäin ihan heti tule mieleen tilannetta jolloin olisin hermoillut yhtä pahasti. Pääsin kuitenkin tajuissani Elixialle saakka ja vieläpä hieman etuajassa, joten kipitin juoksumatolle lämmittelemään ja purkamaan jännitystä. Sainkin rauhoituttua yllättävän hyvin kun ravasin lyhyen spurtin, mutta kyllä vaan silti pelkäsin tajun lähtevän ensimmäisien kyykkyjen aikana.

Loppupeleissä luokkakaverini (sanokaamme häntä herra V:ksi) teki koko hommasta erittäin rennon "tapahtuman" ja viihdyin vallan mainiosti. Treenailin toisen jalkasettini normaalisti ja V koutsasi koko ajan vieressä ja teki samat hommat perässä. Ähkimisen ja puhkimisen lomassa juteltiin niitä näitä, enkä voi kuin ihmetellä miten kaikki "punttiäijät" jotka henkilökohtaisesti tunnen voivat olla niin älyttömän mukavia. Missä on kaikki ne testosteronihirviöt, jotka raivoissaan vääntelevät rautatankoja ja heittelevät kanssatreenaajia kuin perunasäkkejä? 


Painot olivat vähän kovemmat kuin mitä olen tottunut käyttämään, sillä en puhu punttista ja siksi en myöskään ole ikinä ottanut tangon painoa huomioon lisäillessäni kiloja. Tuntui kuitenkin todella hyvältä olla jopa siinä määrin lujilla, etten viimeisessä kyykyssä päässyt enää ylös omin avuin. Tai ehkä olisinkin päässyt, mutta pelkäsin otsasuonen räjähtävän ja silmien pulpahtavan ulos kuopistaan... Lantionnostoissakin sai aivan mahtavan tuntuman takareisiin ja pakaroihin, eikä asentoon pääseminenkään tuottanut tavanomaista tuskaa, kun kaveri oli nostamassa tangon lantiolle. Loppuun rykäistiin vielä meitsille täysin tuntemattomia kahvakuulailuja ja kyykkäilyt jatkui jatkumistaan, vaikka jalat huusivatkin jo hoosiannaa ja luulin housujenkin pian repeävän. Loppuverryttely menikin sitten täysin löntystelyksi ja venyttelymatollekin olisi voinut jäädä kaksinkerroin makaamaan. Loistava treeni! Jännitys tosin ei tahtonut kaikota millään, vaan jatkaessani matkaani kaiman tupareihin kävin yhä aivan järjettömillä ylikierroksilla. 

Viikkoa aiempana lauantaina tempaisin myös vähän poikkeavan "treenin". Shaun T ja hänen puolisonsa Scott lupasivat jo aikaa sitten tehdä 200 power jumpia kolmessa minuutissa, jos kyseistä asiaa koskeva Fb-postaus saa 200 000 tykkäystä. Se luku ylitettiin tietenkin niin että humahti ja lähempänä tempauksen ajankohtaa siitä huudeltiin naamakirjassa aika paljonkin. Tuossa tuoksinnassa menin sitten lupautumaan itsekin samaan yritykseen. Koville se otti - keuhkot meinasivat sanoa itsensä irti, sain epämääräisen köhän ja monta päivää pohkeeni olivat niin jumissa, että jalat menivät ihan vänkyrälle - mutta onnistuin! Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä itsestäni, vaikka asento olisi kyllä voinut olla parempikin välillä. Täytyy myös sanoa, että ei enää ikinä. Hullujen hommaa. Tässä vähän tylsähkö video pomppimisestani. Kiitokset mamille kuvaamisesta ja olohuoneen lainaamisesta!



Pääsin kuin pääsinkin muuten käymään kehonkoostumusmittauksessa messuilla! Herrasmies jonka kanssa kävin papereitani läpi, sanoi että harvemmin näkee yhtä hyvää kehitystä vuodessa kun lähtökohtakin on ollut ihan jeppis, wohoo!  Tavoitepainokaan ei ollut enää se 56,7kg mihin en varmaan ikinä tule pääsemään, vaan tämänhetkinen painoni. Olen itsekin todella tyytyväinen tuloksiin, kun en kuitenkaan millään supertiukalla dietilläkään ole kärvistellyt. Tästä eteenpäin sitten koitan hiljalleen yhä vähentää herkutteluja (ihan jo rahankulutuksen ja hampaidenkin takia), mutta otan edelleen rennosti enkä ala ihan herkkunatsiksi. Tottakai tavoitteita on yhä enkä ala löysäilemään, mutta mitäpä tässä stressaamaan. Jatketaan samalla meiningillä niin eiköhän hyviä asioita tapahdu! Katsotaan sitten taas vuoden päästä miltä InBody-paperi silloin näyttää. Tärkeintähän on, että meitsi viihtyy juuri nyt tavattoman hyvin omassa kehossani.

Vasemmalla vanha, oikealla uusi