Huh, vihdoin muutto on ohi.
Nyt vasta ymmärrän kuinka koville koko touhu ottikin. Viimeiset pari viikkoa elelin melkoisen kaaoksen keskellä ja päähän ei mahtunut paljoa muuta kuin muuttolaatikoita sekä ajoittaista väsynyttä ahdistusta. Pääosin olen onneksi ollut vain täynnä rakkautta, sillä kiireestä huolimatta viime viikkoina on ollut todella hauskaa ja "ystäväaikaakin" on riittänyt. Luokkakokouksessa oli älyttömän hauskaa ja viimeisenä Tampere-viikkona seikkailtiin hieman Pispalassa sekä pohjoisemmassa päässä Hervantaa. Pispalassa ei ole kamalasti tullut pyörittyä ja olikin vähän sellainen fiilis kuin olisi ulkomailla ollut. Nähtiin päärynäpuukin!
Olen muuton jälkeen ehtinyt käymään Turun Lady Linella vasta kerran treenaamassa ja siinä missä ohjaajat ja muu henkilökunta on älyttömän mukavaa sakkia, laitteet olivat hienoinen pettymys. Esimerkiksi Smith -laitetta ei ole laisinkaan, mikä harmittaa meikäläistä melkoisesti. Ostin kokeeksi myös kuukausikortin Salon Hanhivaaraan (kys. salista olenkin jo jotain hölissyt), josko kahdella salilla piipahtelu toimisi. Ainakin Hanhivaarassa on hyvä Smith!
Eilen käväisin Lady Linella vain jutustelemassa erään trainerin kanssa ruokavaliostani. Näytin ohjaajalle esimerkin ruokavaliostani. Olin positiivisesti yllättynyt kun ohjaaja sanoi ruokasuunnitelmani näyttävän erinomaiselta. Hän ei kuulemma itse suosittelisi monille niin "rankkaa" (=vähähiilarista?) meininkiä, mutta jos energiat omasta mielestäni riittävät niin anti mennä vaan - ja kyllä riittää, ei siitä huolta! Ah iloa ja onnea, vaikken kauaa olekaan tätä ruokavaliota noudattanut, pöhöt ovat jo tehokkaasti kaikonneet ja vihdoinkin tuli varmuus koko ruokatouhuun.
Joten nyt kun tiedän syöväni oikein niin eikös pidettäisi sellainen kunnon fätistelyviikonloppu! Mökkireissu on tehnyt tuloaan jo ikuisuuden ja tänään koittaa vihdoin miitin aika. Koitan syödä viikonlopun ajan pääruuat niin normaalisti kuin kykenen, mutta tätä viikonloppua ja herkkuja on suunniteltu sen verran kauan, että joistakin asioista meikäläistä ei saa luopumaan. Olen onnistuneesti pysytellyt erossa energiajuomista sen viimeisen sallitun jälkeen, joten viikonloppuna selvitän maistuuko kyseiset litkut enää ollenkaan niin ihanilta. Lisäksi pyöräytin eilen iltamyöhään New York Cheesecaken, sillä juhlistamme mökillä montaa eri asiaa (synttäreitä, meikäläisen saloutumista ym. ym.) ja tilaisuus tarvitsee oikein spesiaaliherkun! Kakkua on sitä paitsi syömässä yhdeksän muutakin henkilöä itseni lisäksi. Vaikka mitäpä tässä puolustelemaan kun eräs mökkeilijöistä taisi pyöräyttää jonkun ultimaattisen suklaakakun. Tuhti sokerihumala tiedossa! Muina herkkuina mukaan lähtee hieman keksejä ja eräitä ihania Punnitse & Säästä -liikkeen suklaanöttösiä.
Tänään oli muuten viimeinen päivä Focus T25 Alfaa. Missä välissä olen muka tehnyt kyseistä treeniä viisi viikkoa? Puhti oli aivan jossain muualla tänään eikä ajatus tuplatreenistä innostanut, mutta näin jälkeenpäin on taas tyytyväinen olo kun jaksoin kuitenkin. Ehkä voin tuplatreenillä edes jotenkin oikeuttaa osan viikonlopun herkuista. You wish!
Ai niin, suosittelen ehdottomasti käyttämään hanskoja chiliä käsitellessä! Väänsin keskiviikkona alkuillasta salsa-satseja viikonloppua varten ja hanskattomuuden takia sain kärsiä melkoisia tuskia yöhön saakka. Keittelin heti salsan perään hilloa ja veikkaan kuuman höyryn avanneen käsieni ihohuokoset, sillä kapsaisiinit taisivat imeytyä luihin ja ytimiin saakka. Varsinkin oikeaa kättä poltti niin kuin sitä olisi uitettu hapossa. Mietin vielä nukkumaan mennessänikin kaikkia eri keinoja, joilla Saw -elokuvissa on irroitettu raajoja. Järki meinasi lähteä eikä mistään tullut mitään, joten tämäkin postaus siirtyi keskiviikosta perjantaihin. Sain onneksi kuitenkin nukahdettua ja levottoman yön jälkeen kipu oli miltei hävinnyt. En meinannut uskaltaa pestä käsiä ollenkaan kun pelkäsin polttelun alkavan uudestaan. Illalla kädet olivat jo normaalit, mutta tämän kokemuksen jälkeen käytän kyllä kumihanskoja AINA käsitellessäni jotakin tulista. Jos enää ikinä haluan käsitellä yhtään mitään tulista.
Nyt vasta ymmärrän kuinka koville koko touhu ottikin. Viimeiset pari viikkoa elelin melkoisen kaaoksen keskellä ja päähän ei mahtunut paljoa muuta kuin muuttolaatikoita sekä ajoittaista väsynyttä ahdistusta. Pääosin olen onneksi ollut vain täynnä rakkautta, sillä kiireestä huolimatta viime viikkoina on ollut todella hauskaa ja "ystäväaikaakin" on riittänyt. Luokkakokouksessa oli älyttömän hauskaa ja viimeisenä Tampere-viikkona seikkailtiin hieman Pispalassa sekä pohjoisemmassa päässä Hervantaa. Pispalassa ei ole kamalasti tullut pyörittyä ja olikin vähän sellainen fiilis kuin olisi ulkomailla ollut. Nähtiin päärynäpuukin!
Juuri avattu Pispalan uittotunneli
Rakastan Tamperetta ja se on alusta alkaen tuntunut kodilta, toisin kuin Salo, johon liitän paljon muistoja teini-angstista, huonosta itsetunnosta ja uniongelmista. Olisin tietty voinut muuttaa Turkuunkin, sillä siellähän minä uuden koulun aloitin, mutta paikkana se ei tunnu kovinkaan paljoa paremmalta ja täällä meikäläisellä on sentään paljon ystäviä ja perhettä.
Juuri ennen muuttoa iski aivan kamala ahdistus ja sallin itseni upota pahaan mieleen ja harmistukseen pahemmin kuin vuosiin. Sitten päätin lytätä moiset uuvuttavat tunteet ja varjonyrkkeilyn lomassa sain iskostettua päähäni, että nyt on aika olla toisaalla ja varmasti tuleva vuosi tuo taas vaihtelua ja hauskuutta elämään. Painoin myös mieleeni, ettei tämä ole lopullista - mikään ei estä Tampereelle palaamista kun opiskelut on hoidettu.
Nyt muuttorumba on tosiaan ohi ja kämppä sekä kaikki muuttoon liittyvät asiat reilassa, jesss!
Nyt muuttorumba on tosiaan ohi ja kämppä sekä kaikki muuttoon liittyvät asiat reilassa, jesss!
Olen muuton jälkeen ehtinyt käymään Turun Lady Linella vasta kerran treenaamassa ja siinä missä ohjaajat ja muu henkilökunta on älyttömän mukavaa sakkia, laitteet olivat hienoinen pettymys. Esimerkiksi Smith -laitetta ei ole laisinkaan, mikä harmittaa meikäläistä melkoisesti. Ostin kokeeksi myös kuukausikortin Salon Hanhivaaraan (kys. salista olenkin jo jotain hölissyt), josko kahdella salilla piipahtelu toimisi. Ainakin Hanhivaarassa on hyvä Smith!
Eilen käväisin Lady Linella vain jutustelemassa erään trainerin kanssa ruokavaliostani. Näytin ohjaajalle esimerkin ruokavaliostani. Olin positiivisesti yllättynyt kun ohjaaja sanoi ruokasuunnitelmani näyttävän erinomaiselta. Hän ei kuulemma itse suosittelisi monille niin "rankkaa" (=vähähiilarista?) meininkiä, mutta jos energiat omasta mielestäni riittävät niin anti mennä vaan - ja kyllä riittää, ei siitä huolta! Ah iloa ja onnea, vaikken kauaa olekaan tätä ruokavaliota noudattanut, pöhöt ovat jo tehokkaasti kaikonneet ja vihdoinkin tuli varmuus koko ruokatouhuun.
Joten nyt kun tiedän syöväni oikein niin eikös pidettäisi sellainen kunnon fätistelyviikonloppu! Mökkireissu on tehnyt tuloaan jo ikuisuuden ja tänään koittaa vihdoin miitin aika. Koitan syödä viikonlopun ajan pääruuat niin normaalisti kuin kykenen, mutta tätä viikonloppua ja herkkuja on suunniteltu sen verran kauan, että joistakin asioista meikäläistä ei saa luopumaan. Olen onnistuneesti pysytellyt erossa energiajuomista sen viimeisen sallitun jälkeen, joten viikonloppuna selvitän maistuuko kyseiset litkut enää ollenkaan niin ihanilta. Lisäksi pyöräytin eilen iltamyöhään New York Cheesecaken, sillä juhlistamme mökillä montaa eri asiaa (synttäreitä, meikäläisen saloutumista ym. ym.) ja tilaisuus tarvitsee oikein spesiaaliherkun! Kakkua on sitä paitsi syömässä yhdeksän muutakin henkilöä itseni lisäksi. Vaikka mitäpä tässä puolustelemaan kun eräs mökkeilijöistä taisi pyöräyttää jonkun ultimaattisen suklaakakun. Tuhti sokerihumala tiedossa! Muina herkkuina mukaan lähtee hieman keksejä ja eräitä ihania Punnitse & Säästä -liikkeen suklaanöttösiä.
Ei kovin herkullisen näköistä, mutta hyvää on! Rouhittu pellava varsinkin, nams.
Tänään oli muuten viimeinen päivä Focus T25 Alfaa. Missä välissä olen muka tehnyt kyseistä treeniä viisi viikkoa? Puhti oli aivan jossain muualla tänään eikä ajatus tuplatreenistä innostanut, mutta näin jälkeenpäin on taas tyytyväinen olo kun jaksoin kuitenkin. Ehkä voin tuplatreenillä edes jotenkin oikeuttaa osan viikonlopun herkuista. You wish!
Ai niin, suosittelen ehdottomasti käyttämään hanskoja chiliä käsitellessä! Väänsin keskiviikkona alkuillasta salsa-satseja viikonloppua varten ja hanskattomuuden takia sain kärsiä melkoisia tuskia yöhön saakka. Keittelin heti salsan perään hilloa ja veikkaan kuuman höyryn avanneen käsieni ihohuokoset, sillä kapsaisiinit taisivat imeytyä luihin ja ytimiin saakka. Varsinkin oikeaa kättä poltti niin kuin sitä olisi uitettu hapossa. Mietin vielä nukkumaan mennessänikin kaikkia eri keinoja, joilla Saw -elokuvissa on irroitettu raajoja. Järki meinasi lähteä eikä mistään tullut mitään, joten tämäkin postaus siirtyi keskiviikosta perjantaihin. Sain onneksi kuitenkin nukahdettua ja levottoman yön jälkeen kipu oli miltei hävinnyt. En meinannut uskaltaa pestä käsiä ollenkaan kun pelkäsin polttelun alkavan uudestaan. Illalla kädet olivat jo normaalit, mutta tämän kokemuksen jälkeen käytän kyllä kumihanskoja AINA käsitellessäni jotakin tulista. Jos enää ikinä haluan käsitellä yhtään mitään tulista.
