Paljastuksia

Herttinen sentään, tänään on aika paljastella vähän masua ja reittä. Ei mitään superhyviä kuvia, mutta ehkä niitä tulee vielä räpsittyä. Sivulta otettuja kuvia ei tältä erää heru, sillä uusi on vielä ottamatta. Jatkossa haluaisin enemmän treenin lomassa otettuja kuvia ja ehkäpä liikkuvaakin kuvaa "suorituksistani". En viitsisi aina laittaa pelkästään toisten tekemiä motivaatiokuvia, mutta katsotaan nyt! Uusia mittojakin pitäisi lähiaikoina ottaa. 

Aika pelottavaa laittaa näitä kuvia nettiin ja nolottaakin kun omasta mielestä on jotenkin niin jäätävän näköinen näissä vanhoissa kuvissa. Nyt sitä kuitenkin mennään!

Oh my.... kesällä 2012

Vanhoista kuvista tosiaan näkyy vähän rasvaisempi minä, ehehe.. Selkämakkarat häiritsivät itseäni ennen niin, että revin aina liivejä takaa alemmaksi, jolloin ainakin tuntui ettei makkarat loistaneet paidan läpi niin paljoa. Tapana oli myös pitää lähes aina sukkahousuja tai legginssejä farkkujen alla ja hyvin korkealla. Tiukat sukkahousut vetivät mahan aika hyvin kuriin ja hävittivät "pursuamat". Nykyään sukkahousut saa lämpiminä farkkupäivinä jäädä hyllyyn. 

Puff ei enää selkämakkaroita tammikuussa!

Maaliskuinen masu

Kun itse vertailen vanhoja ja uusia kuvia, olen erittäin tyytyväinen tapahtuneisiin muutoksiin, mutta näen myös paljon kehittämisen varaa. Rasvaprosenttia haluan edelleen pienemmäksi ja lihasmassaa lisää. Juuri nyt en puntteile painojen kanssa, koska ei ole semmoisiin varaa, mutta kesän tullen aion satsata kahvakuulaan ja painua viereiselle urheilukentälle heilumaan.

Hop, hit the floor!

Mielestäni kauniita ja seksikkäitä ihmisiä löytyy monen kokoisina ja mallisina. Vaikka itse pyrinkin kiinteämpään ja lihaksikkaaseen vartaloon, en missään nimessä halua muiden kuvittelevan odottavani heiltä samaa! Vaikka onhan se mahtava tunne jos tietää innostaneensa muita kuntoilemaan ja muuttamaan elämäntapojaan :)

Etenkin ystävien parissa olen yrittänyt tehdä selväksi, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos itse vetelen omenaa ja pähkinöitä ja toveri nautiskelee suklaata. Tai että puhun kuntoilusta siksi että nautin siitä ja se on minulle tärkeää, en siksi että kuvittelen olevani parempi tai coolimpi ihminen harrastaessani kuntoilua. Tietenkin touhuni saattaa myös jonkun mielestä vaikuttaa naurettavalta, mutta minkäs sille sitten mahtaa.   

En tietenkään ole pyhimys ja sanon välillä todella rumastikin tuntemattomista ihmisistä. Se on yksi asia, josta haluaisin päästä eroon. Terveellisyys vaikuttaa myös näkemykseeni ihmisestä: sairaalloinen laihuus ja lihavuus ovat asioita, jotka saavat meikäläisen alakuloiseksi ja huolestuneeksi. Ihmisten tulisi pitää itsestään huolta! Myös luonne vaikuttaa mielipiteeseeni hyvin paljon. Tarkoitan, että jos ihminen on ruma luonteeltaan niin hän on yleensä mielestäni ruma myös ulkonäöltään vaikka kuinka olisi mallin mitoissa. 

Tällaiset negatiiviset ajatukset ovat kuitenkin aina melko turhia. Ystäväni kertoi taannoin haluavansa luopua ihmisten kritisoimisesta, varsinkin jos ei kyseisiä henkilöitä tunne. Tästä poikinut keskustelu sai minut pohtimaan omaa kriittisyyttäni ja sitä miten muita arvostelemalla lannistan lopulta itseäni. Räpiköidessäni kohti tasapainoisempaa elämää haluaisin siis päästä eroon tästä turhasta negatiivisuudestakin. Ja se on muuten yllättävän vaikeaa. 

Haastetta lykkäsi

Noniin, jos vaikka viikonloppuna saisi aikaiseksi rykäistyä sen aiotun tekstin, kun nytkin tuli tämmöinen haaste pähkäiltäväksi.


Haasteen laittoi m

Ohjeet menee näin:
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa meikäläisestä

1. Olen kesäihminen
2. Talvella käytän villasukkia _koko ajan_
3. Inhoan leppäkerttuja
4. En pysty tekemään työtä josta en todellakaan pidä. Mielummin köyhistelen kuin olen onneton ja stressaantunut.
5. Puhun ja turinoin aina pitkän kaavan mukaan ja sekoilen paljon sanoissani
6. Ostin tänään 24 kinderiä enkä aio antaa yhtäkään lapsille, hähä!
7. Elän suuren osan päivästä aivan toisissa maailmoissa
8. Pohdin välillä kauankin toimintatapojani mahdollisessa maailmanloppuskenaariossa
9. Tykkään olla selvinpäin baarissa ja muuallakin missä ihmiset yleensä humaltuu
10. Suvaitsemattomuus saa veren kiehumaan 
11. Joraan yksin kotona lähes päivittäin


11 haastajan kysymystä

1. Mikä on lempi liikuntalajisi?
Hmm, cardio-tyyppinen varmaankin sitten.

2.Omistatko jäsenyyden jollekin kuntosalille?
En omista.

3. Millainen on unelmiesi vartalo?
Lihaksikas muttei "bulkki". 

Valitettavasti en tiedä keitä nämä ovat.

 Kuvat pääsivät motivaatiokansiooni, koska molemmat ovat melko lähellä oman vartaloni mallia.

4. Mikä on lempiruokasi?
Valkosipulimaj... ei ehkä. Kiinalainen ruoka on nannaa, esim. vermiselli ja friteeratut fäti-asiat. Myös kanankoivet ja siivet on hyviä. 

5. Missä maissa olet käynyt?
Ruotsi,  Viro, Englanti, Ranska, Bulgaria, Espanja (Teneriffa)

6. Mitä mieltä olet kehonrakennuksesta?
Kehot ei varsinaisesti meikäläisen silmää hivele,  mutta ihailtavaa omistautumista ja ahkeruutta.

7. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten treenatessa?
Insanityn aikana en oikeastaan musiikkia kuuntele, mutta TRW:n aikana tulee usein kuunneltua esim. Safri Duoa tai jotain kepeää jorausmusaa takavuosilta. Pitkissä venyttelysessioissa Devin Townsend Projectin Ghost -albumi auttaa irtautumaan turhista ajatuksista eli rentouttamaan mielen.

8.Mistä ostat treenivaatteesi?
Eipä niitä kauheasti tule osteltua. Viimeeksi ostin urheiluliivit Sokoksesta ja sisätossut Intersportista, koska ne sattuivat olemaan siinä. Kotona treenatessa parasta on se, että saa olla puolialasti ja kaunis kuin brundlekärpänen.

Voi voi Brundlea...

9. Missä asioissa koet olevasi hyvä?
Muotokuvien piirtämisessä. Hmm.. uskaltaisinkohan myös sanoa, että auttamisessa tai ainakin yrittämisessä. 

10. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Jaa a, kuulkaas. Sisäinen silmäni on kovin sokea tämän suhteen. Toivottavasti viiden vuoden kuluttua tietäisin mitä haluan ja VOIN tehdä lopun ikääni työkseni ja toivottavasti elämäntavat olis vakiintuneet.

11. Millaiset ovat ruokailutottumuksesi?
Nyt tosiaan GoFatGo -dieetillä. Sitä ennen hyvin hedelmä-, kasvis-, ja pähkinäpainotteisesti kalan ja kanan lisäksi. Vapaapäiviä koitan pitää puolentoista viikon välein, vaikka vähän vaihteleekin tilanteen mukaan. Murkinointi 2-4h välein. 


Kysymykset haastetuille

1. Oletko pessimisti vai optimisti?
2. Millaisessa elokuva/sarja/kirjamaailmassa voisit elää? Esim. omasta mielestäni Mamma Mia!:n kaltainen musikaalimaailma vois olla aika rempsee.
3. Mitä tekisit voitettuasi jättipotin?
4. Itsenäinen laji vai joukkuepelit?
5. Unelma-ammattisi no.1 lapsena?
6. Kaupunki vai maaseutu ja miksi?
7. Kenen elämää seuraisit päivän, jos saisit olla kärpäsenä katossa?
8. Mikä eläin kuvastaa teikäläistä parhaiten? 
9. Hölmöin suomenkielinen sana jonka tiedät?
10. Miten yleensä reagoit, jos tuntematon ihminen alkaa juttelemaan sinulle ilman varsinaista syytä?
11. Minkä supervoiman haluaisit omistaa?

Hölmöjä kysymyksiä, jotka oli uskomattoman vaikea keksiä. Vielä vaikeampaa keksiä haastettavia tyyppejä kun en oikein tiedä bloggaajia, saati mistä repiä sellaisia, joilla olisi alle 200 seuraajaa. Jospa tässä kuitenkin melko randomilla valittuja ja pari joita voi kaveruuden perusteella rienata, kiitos ja anteeksi. Yhtätoista en saa täyteen, sorry!


Kotoisasti
Sointu
Haisuli
Punttimimmi
Miss Olotila
Paulan laihdutusblogi

Anne

Liukuvärjätty

Helina Fit

Learn to love the burn

Kuumeesta selvittiin ja vaikka yskä vaivaakin vielä hieman, olen palannut normaaliin treeniin. Lauantaina piti ottaa melko rauhallisesti vielä, mutta nyt menee jo entiseen malliin.

 Tänään tein myös kuntotestin, joka kuuluu Insanityyn ja tehdään kahden viikon välein. Liikkeitä on kahdeksan ja jokaista toistetaan minuutin ajan niin monta kertaa kuin itse pystyy.  Tämä oli neljäs kuntotestini ja parannukset alkaa olemaan aika pieniä, mutta edistystä tapahtui kuitenkin kaikissa. Ensimmäiseen testiin verrattuna tulokset ovat monissa liikkeissä tuplaantuneet tai kuten punnerruksissa, kolminkertaistuneet.

Kuntotestipäivät on aina tosi rankkoja, sillä n. puolen tunnin painamisen jälkeen on vielä luvassa vajaan tunnin intervallitreeni. Tänään oli kuitenkin jotenkin todella virkeä olo ja jaksoin antaa kaikkeni loppuun saakka. Se on melko hämmentävä tunne kun hikeä pukkaa sielustakin eikä millään tahtoisi enää jaksaa, mutta silti rutistaa vielä muutamat toistot. Lihakset alkaa vähän kihelmöimään ja polttelemaan ja vaikka toisaalta tuntuu kamalalta niin toisaalta tuntuu aivan ihanalta ja hmm... sähköiseltä! Learn to love the burn, hehe.

Maksimisykkeeni on uuden laskukaavan mukaan 188 lyöntiä/min, joten pyrin koko treenin ajan pitämään sykkeen alle kyseisen lukeman. En omista sykemittaria, mutta seuraan sykettäni laskemalla sydämenlyöntini kymmenen sekunnin ajalta aina välillä. Tuona aikana lyöntejä saisi siis tulla sen rapiat kolmekymmentä, mutta niin korkealle sykkeeni ei ole vielä kertaakaan kivunnut.

Tässä on maksimisykkeen uusi laskukaava naisille

Maksimisyke = 206 - (80 % iästä)

Esim. 30-vuotiaalla naisella: 206 - (0,80 x 30) = 206 - 24 = 182 lyöntiä/min

Aloin muuten viikonloppuna testaamaan GoFatGo -ruokavaliota. Ruokamäärät tuntuu jotenkin valtaisilta ja muutenkin on sellainen olo kuin söisin jatkuvasti (en valita, nams). Siitä huolimatta näinä muutamana päivänä on painoa lähtenyt 300-400 grammaa. Paino on nyt siis alimmillaan, ohhoh! Aineenvaihdunta toimii aika sutjakasti, että kaipa sillä on jotain tekemistä asian kanssa. Nälkä ei juurikaan pääse yllättämään ja ruoka on meikäläisen mielestä maittavaa, joten näillä mennään nyt sitten ainakin tämä kuukausi. Välipalaksi olen listan vaihtoehtojen sijaan vedellyt vähän pähkinöitä ja parit hedelmät, koska niitä nyt sattuu olemaan kilokaupalla. 

Piti kirjoittaa ihan muita juttuja ja laitella vähän kehokuvia (iiiiik!!), mutta pääsipä käymään hassusti. Nyt pää on jo aika jumissa näytön tuijottamisesta, joten jätän vilauttelut toiseen kertaan!

Ryytynyt reippailija

Oi ja voi, heräsin eilen jokseenkin kuumissani ja harmittelin heti, että joudun ehkä jättämään kuntoilut väliin. Paria tuntia myöhemmin olo alkoi olemaan aika kaamea: päätä särki pahemmin kuin vuosiin, silmiin sattui ja hiki virtasi vaikka vilutti. Kuumetta oli rapsakat 38,5 astetta: kas kummaa kun olikin niin ryytynyt olo! Päivän mittaan lämpö nousi vielä jonkun verran, mutta myöhään illalla se laski hyvin nopeasti 37:n asteen tienoille. Yöllä lämpö nousi taas, mutta aamulla se oli jälleen siedettävissä lukemissa ja nyt onkin sitten jo alilämpöä. Ihme jojoilua! 

Parin päivän tauko ja hinku kuntoilemaan on suorastaan järjetön! Harmittaa niin vietävästi, mutta pakko vaan malttaa tervehtyä. Olen kuitenkin ihmeen hyvin välttynyt taudeilta tänä talvena, liekö kohonneen kunnon ansiota. 

Asiasta toiseen, piipahdin viikonloppuna Naisex-messuilla. Itse messut olivat melko turhanpäiväiset tarjonnaltaan ja tilatkin olivat melko ahtaat. Meinasin pari kertaa jäädä ylitse jyräävien tanttojen jalkoihin. Kuitenkin, messuilla sai parilla eurolla mittauttaa rasvaprosenttinsa sellaisella käsissä pidettävällä laitteella ja äitini pienellä suostuttelulla iskin roposet tiskiin. Kuten olenkin aiemmin jo maininnut, kävin syksyllä  kehonkoostumusmittauksessa ja tarkoitukseni oli mennä vasta kesällä uudelleen. Enpä voi kuitenkaan sanoa, että harmittaisi tämä parilla eurolla köyhtyminen. Rasvaprosentti oli nimittäin 21,9%, eli yhdeksän prosenttia pienempi kuin syksyllä! Hurraa hurraa! Aion silti mennä kesällä kehonkoostumusmittaukseenkin, sillä siitä selviää paljon muutakin rasvaprosentin lisäksi, mutta tältä erää sain halvalla hyvän mielen ja rutkasti lisämotivaatiota. 

Lämpimän sängyn loukku

Viime päivinä on laiskottanut hieman tavallista enemmän ja vuorokausirytmi ei ole ihan sitä mitä haluaisin sen olevan. Olin hiljattain pari viikkoa äitini nurkissa loisimassa ja totuin heräämään yhdeksän pintaan ja nukkumaankin taisin mennä joka ikinen ilta kahdentoista jälkeen. Arkeen palaaminen ei arvatenkaan ollutkaan aivan helppoa. Ennen lomaa menin nukkumaan viimeistään yhdeltätoista ja heräsin joka päivä 6 - 6:30, kuntoilin ja lähdin kouluun paiskimaan hommia. Kello soittaa edelleen samoihin aikoihin, mutta tänäänkin tuli maattua sängyssä miltei kahdeksaan asti. Koulu oli osaltani käytännössä suoritettu jo ennenn joulua eli periaatteessa sinne ei tarvitsisi edes vaivautua, mutta haluan silti mennä sinne puuhastelemaan omiani, sillä muuten tuntisin itseni tavattoman saamattomaksi. Motivaatio on kuitenkin tällä hetkellä hieman hakusessa ja olen käynyt koulussa lähinnä pyörähtämässä. Kotonakin hypin suurimman osan päivästä koneella ja eestaas asuntoani tekemässä kaikkea muuta kuin mitä pitäisi.

Ennen kuntoilin iltapäivisin, mutta ystävän esimerkin innostamana päätin kokeilla aamurehkimistä. Aluksi tuntui tietty kamalan vaikealta alkaa juoksentelemaan ja pomppimaan silmät vielä ristissä, mutta kaikkeen tottuu! Huomasin nopeasti aikaisen kuntoilun sopivan itselleni paremmin, koska silloinhan homma on tietenkin heti hoidettu! Itse ajattelen hienolla logiikalla, että tällöin kuntoiluun menevä aika suihkuineen kaikkineen ei ole päivästä pois, koska herään sitä varten aikaisemmin. Ta-daa, ennen kuntoiluun käytetyn ajan voi nyt käyttää vaikkapa kavereiden tapaamiseen tai johonkin tylsempään, kuten tiskaamiseen! Tietty pitää mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta toisaalta en itse ainakaan yleensä tee mitään kehittävää viimeiseen tuntiin tai pariin ennen nukkumaanmenoa. 

Nyt olisi kuitenkin aihetta ottaa itseään taas niskasta kiinni ja painaa pää tyynyyn hyvissä ajoin. Varsinkin kun viime aikoina on tullut pyörittyä vällyjen välissä levottomana hyvä tovi ennen nukahtamista. Sängystä nouseminen pitäisi aina suorittaa heti herättyä, sillä itselle jää ainakin torkuttaminen helposti päälle ja yleensä löhöilyn jälkeen on muutenkin vaikeampi saada itseään aktiiviseksi. Kuntoilun kanssa ei onneksi ollut lomallakaan ongelmia ja edelleen suoritan hikoilut miltei heti noustuani.

Mainittakoon, että kofeiinia ei tule normaalisti nautittua, joten siitäkään ei ole aamuisin apua. Kahvi on meikäläiselle myrkkyä ja energiajuomat ei sovi ruokavalioon. Olin ennen Tiffany Rothen ruokasuunnitelman aloittamista energiajuomien suurkuluttuja ja monista "vieroittautumisyrityksistä" huolimatta olin välillä pahasti koukussa kyseisiin sokerilitkuihin. Nautiskelen edelleen tölkin jos toisenkin vapaapäivinäni, mutta päivittäisestä kulutuksesta ne ovat onneksi jääneet! Sitten olisi tietty kofeiinitabletit, mutta jos kerta tähänkin asti on ilman pärjätty niin pärjätään varmasti jatkossakin!

Tämän postauksen päätteeksi päätän lujasti meneväni petiin tänään viimeistään kymmeneltä ja aamulla pakottavani itseni ylös ennen seitsemää. Good plan!

...toivottavasti eräs hiekkaa silmiin viskelevä Matti muistaa vielä osoitteeni !

Lisää motivaatiokuvia löytyy täältä

Tilanne ja tavoitteet

Kävin syksyllä InBody -kehonkoostumusmittauksessa, jonka mukaan painoni oli 63,3kg ja rasvaprosenttini 30,9%. En osaa sanoa kuinka luotettavia tällaiset mittaukset ovat, mutta kaipa ne jotain osviittaa antavat! Jutta Gustafsbergin blogia luettuani sain sellaisen mielikuvan, että rasvaprosentti saattaa ainakin olla valheellinen. Pituiselleni (~163cm) ilmoitettiin ihannepainoksi 56,8kg, mutta en ole koskaan kytännyt painoani sen kummemmin enkä tiedä tulenko aivan tuohon painoon pääsemään. En nimittäin varsinaisesti halua laihtua vaan kiinteytyä ja kasvattaa lihaksiani. On sitä painoakin kuitenkin lähtenyt ja tällä hetkellä vaaka näyttää 59,6kg. Kesän tullen ajattelin mennä uudelleen kehonkoostumusmittaukseen tarkistamaan kehitykseni. Ihan mielenkiintoista nähdä paljonko lihasmassa on kasvanut ja rasvaprosentti pienentynyt!

Omistan pienen punaisen kirjan, johon kirjoitan huonolla suomella epämääräisesti esimerkiksi mittojani. Raapustuksista selviää seuraavanlaisia mittatietoja: 

      22. Marraskuuta                                            10. Helmikuuta                                                           

      Rintamus: 93cm                                              Rintamus: 90cm            (- 3,0cm)
      Rintojen alta: 80cm                                          Rintojen alta: 74,5cm     (- 5,5cm)
      Vyötärö: 74cm                                                 Vyötärö: 69,5                 (- 4,5cm)
      Maha: 83cm                                                    Maha: 79,5cm                (- 3,5cm)
      Allit: 30,5cm                                                    Allit: 28cm                     (- 2,5cm)
      Persaus: 97,5cm                                             Persaus: 94,5cm            (- 3,0cm)


Selästä on lähtenyt eniten rasvaa, mutta toisaalta selässä on eniten lähdettävääkin. Kuulun selkämakkaraihmisiin (mm m..) ja kaikenlaisia selkävoimisteluliikkeitä vihaavana olen oikein tyytyväinen tapahtuneeseen edistykseen. Kertaakaan ei ole tarvinnut maata mahallaan lattialla sätkimässä kuin lahna kalliolla! 

Silmämääräisesti olen itse huomannut tuon selän kiinteytymisen siinä, että liivit täytyy nykyään laittaa kireämmälle eikä tule kröhöm.. backboobseja. Keskivartalokin näyttää pidemmältä, enkä taidakaan olla aivan niin lyhytselkäinen kuin olen aina luullut. Olkapäät ovat saaneet muotoa, eikä allit enää liehu tuulessa. Hupsista.. lievää liioittelun makua havaittavissa! Lisäksi reisien lihakset ovat kasvaneet, hurraa! Pidän lihaksikkaista jaloista - esimerkiksi Jutta Gustafsbergin ja The Soundsin laulajan, Maja Ivarssonin jalat ovat upeat, vaikkakin ensin mainitun jalat ovat jo todella treenatut.

                                                             Maja Ivarsson


Tavoitteena on tällä hetkellä edelleen karistaa rasvoja selästä, vyötäröltä ja mahasta. Pitkällä tähtäimellä haluaisin näkyviä lihaksia mahaankin (two pack käy ihan hyvin), mutta siihen menee rutkasti aikaa ja töitä saa tehdä hullun lailla. Tarkkoja tavoitteita on vaikea asettaa sillä senteissä en osaa määritellä mitään etukäteen ja omat ihanteetkin muuttuu alati. Lisää lihaksia, vähemmän rasvaa! Yksi tavoitteeni on tietenkin jatkaa treenaamista kuutena päivänä viikossa ja suorittaa Insanity onnistuneesti loppuun. Sitten saakin aloittaa rupeaman alusta ja miettiä jatkosuunnitelmia.

Tästä on hyvä jatkaa!

Monille sivuraiteille tulee varmasti poikettua, mutta päätarkoitukseni on tässä blogissa kertoa hullaantumisestani kuntoiluun sekä pyrkimyksestäni tasapainoiseen elämään. Treeniohjelmia ja tarkkoja ruokavaliosuunnitelmia lienee turha odottaa, sillä olen itse vielä untuvikko kuntoilun ja ravitsemuksen saralla, enkä ole kumpaakaan saanut henkilökohtaista asiantuntijan opetusta. Salilla en ole koskaan käynyt (koululiikuntaa lukuunottamatta) enkä luultavasti koskaan ala käymäänkään - kokeilla voin! Jospa kertoisin näin alkuun jonkinlaisen stoorin itsestäni.

Olen 22-vuotias Tamperelainen opiskelijatyttö. Muutin Tampereelle syksyllä 2009 ystäväni kanssa eteläisemmästä Suomesta, sillä kaipasin maisemanvaihdosta. Asuntoani valtaa itseni lisäksi kaksi meluisaa ja huomionkipeää kissaa, pienehkö hiirilauma sekä viljakäärme. Onhan noita miekkosiakin käsipuolesta löytynyt, mutta nyt elo maittaa yksinään.

Kuntoilusta ja terveellisestä ruokavaliosta en nuorempana juurikaan välittänyt. Olin perus "löysä" teini, joka makasi kotona dataamassa ja murehtimassa kohtuuttoman suuria ongelmiaan. Ylipainon kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa, mutta eipä se tarkoita hyvää kuntoa. Olin tyytymätön itseeni, mutta turha luulo, että olisin tehnyt jotain asialle, pyh pah. Sipsejä naamariin ja tietokoneelle pelaamaan! Lukiossa innostuin joksikin aikaa Callan Pickneyn Callanetics -videoista, mutta älyttömän monet toistot ja liikkeiden yksitoikkoisuus tappoivat innostuksen melko nopsaan. Kuntoilu jäi taas, vaikka kehitystä näkyi. 

Tampereella jonkun aikaa asuttuani kokeilin vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pastaa, riisiä, perunaa tai leipää en ole sen koommin liiemmin puputtanut, mutta meikäläisen kaaliin ei lopulta mahtunut mistä lähtien esim. hedelmien syöminen on ollut paha juttu ja rasvaisten ruokien suosiminen hyvä juttu. Kaikille sopii omat juttunsa, karppaus ei todellakaan sopinut mulle. Kokemuksesta jäi kuitenkin hyvin mieleen erilaiset terveellisemmät leivontavaihtoehdot, kuten mantelijauheen käyttö vehnäjauhojen sijaan. Vuonna 2011 kokeilin siipiäni tankotanssin parissa. Se on oikein mukava laji ja mielestäni pärjäsin ihan hyvin, mutta senkään parissa en viihtynyt muutamaa kuukautta pidempään. En mielestäni osaa liikkua erityisen sulavasti ja seksikkäästi, joten siltä osin laji ei ehkä olisikaan ollut meikäläisen heiniä. Jos mustelmat ja ruhjeet ei pelota, suosittelen kuitenkin lämmöllä kokeilemaan, sillä koko kropalla saa tehdä töitä ja lajissa pääsee mukavasti etenemään ja kokeilemaan uusia juttuja taitojen karttuessa. Eipähän ainakaan pitäisi käydä yksitoikkoiseksi! 

Kesällä 2012 otin itsestäni puolialastonkuvia ja hivenen järkyttyneenä päätin verestää muistoja Callaneticsin parissa, mutta koska aika kävi taas pian pitkäksi, aloin etsimään netistä erilaisia kuntovideoita. Youtubesta löysin Tiffany Rothen ilmaisvideot ja se oli menoa. Enpä olisi osannut kuvitella, että pepun sheikkaaminen Pitbullin (hyrrr....) tahtiin olisi sytyttänyt liekin, mutta näin pääsi käymään. Tiffany Rothen energia on uskomattoman tarttuvaa ja videoiden ansiosta löysin itsestänikin yllättävän feminiinisen puolen: ilmeisesti lantio liikkuukin suuntaan jos toiseenkin! Syksyyn asti jatkoin muutamalla keskivartaloon ja alleihin keskittyvällä videolla ja tein 30-60min treenin muutamia kertoja viikossa. Samoihin aikoihin aloimme satunnaisesti käymään vesijuoksemassa koulukavereiden kanssa. Lokakuussa aloin noudattamaan Rothen laatimaa ilmaista kunto-ohjelmaa: kuusi kertaa viikossa noin tunnin treeni. Sanoisin, että tuolloin jotain naksahti päässä ja todellakin kiinnyin kuntoilun tuomaan tunteeseen. Itsetunto koheni ja kropassakin näkyi positiivisia muutoksia! Tiffany Rothen nettisivuilla on mahdollisuus liittyä ns. sisäpiiriin (the Inner Circle), jolloin saa treeni- ja ruokasuunnitelman, muutamia uusia videoita sekä pääsyn foorumille ja sisäpiirin Facebook -ryhmään. Marraskuussa ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi kolmen kuukauden jäsenyyden ja aloin noudattamaan uutta treenisuunnitelmaa ja siirryin painavampiin painoihin. Ruokasuunnitelmaa aloin noudattamaan vasta vuodenvaihteen jälkeen. 

Mitäs nyt sitten? Noh, nykyään herään n. kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, jotta ehdin kuntoilemaan ennen koulua. Tiffany Rothen videoiden lisäksi olen nyt seurannut Shaun T:n Insanity -treeniohjelmaa viisi viikkoa. Rothen suunnitelmaa seuraan vieläkin, mutta koska Insanity on aika kova jaloille ja erityisesti polville, olen jättänyt Rothen ohjelmasta jalkatreenit pois. Ruokavaliota pyrin vielä muokkaamaan itselleni sopivaksi, mutta sanoisin jo syöväni melkoisen terveellisesti. Tästä tilanteesta on hyvä jatkaa!

Tätä ensimmäistä juttua on todella vaikea rajata, varsinkin kun en ole aiemmin kirjoitellut blogia ja lukioajan kirjoitelmistakin jo vuosia. Tulevissa jutuissa haluaisin kuitenkin keskittyä aina vain pariin aiheeseen. 

Over and out!