Yllättävät ylikierrokset

Huhhuh mikä jännitys iski ennen Elixia-visiittiä! Heräsin jo ennen kellonsoittoa sydän tykyttäen ja vatsa nipistellen, enkä osannut ajatella juuri muuta kuin: "Mihin meninkään lupautumaan." Osaava Nainen -messutkin menivät hengittämiseen keskittyen ja tiukasti ajankulua silmälläpitäen. Onhan se uusien juttujen jännittäminen ihan normaalia, mutta en käsitä miten tulikin niin kova paniikki päälle! Ei nimittäin ihan heti tule mieleen tilannetta jolloin olisin hermoillut yhtä pahasti. Pääsin kuitenkin tajuissani Elixialle saakka ja vieläpä hieman etuajassa, joten kipitin juoksumatolle lämmittelemään ja purkamaan jännitystä. Sainkin rauhoituttua yllättävän hyvin kun ravasin lyhyen spurtin, mutta kyllä vaan silti pelkäsin tajun lähtevän ensimmäisien kyykkyjen aikana.

Loppupeleissä luokkakaverini (sanokaamme häntä herra V:ksi) teki koko hommasta erittäin rennon "tapahtuman" ja viihdyin vallan mainiosti. Treenailin toisen jalkasettini normaalisti ja V koutsasi koko ajan vieressä ja teki samat hommat perässä. Ähkimisen ja puhkimisen lomassa juteltiin niitä näitä, enkä voi kuin ihmetellä miten kaikki "punttiäijät" jotka henkilökohtaisesti tunnen voivat olla niin älyttömän mukavia. Missä on kaikki ne testosteronihirviöt, jotka raivoissaan vääntelevät rautatankoja ja heittelevät kanssatreenaajia kuin perunasäkkejä? 

we❤it

Painot olivat vähän kovemmat kuin mitä olen tottunut käyttämään, sillä en puhu punttista ja siksi en myöskään ole ikinä ottanut tangon painoa huomioon lisäillessäni kiloja. Tuntui kuitenkin todella hyvältä olla jopa siinä määrin lujilla, etten viimeisessä kyykyssä päässyt enää ylös omin avuin. Tai ehkä olisinkin päässyt, mutta pelkäsin otsasuonen räjähtävän ja silmien pulpahtavan ulos kuopistaan... Lantionnostoissakin sai aivan mahtavan tuntuman takareisiin ja pakaroihin, eikä asentoon pääseminenkään tuottanut tavanomaista tuskaa, kun kaveri oli nostamassa tangon lantiolle. Loppuun rykäistiin vielä meitsille täysin tuntemattomia kahvakuulailuja ja kyykkäilyt jatkui jatkumistaan, vaikka jalat huusivatkin jo hoosiannaa ja luulin housujenkin pian repeävän. Loppuverryttely menikin sitten täysin löntystelyksi ja venyttelymatollekin olisi voinut jäädä kaksinkerroin makaamaan. Loistava treeni! Jännitys tosin ei tahtonut kaikota millään, vaan jatkaessani matkaani kaiman tupareihin kävin yhä aivan järjettömillä ylikierroksilla. 

Viikkoa aiempana lauantaina tempaisin myös vähän poikkeavan "treenin". Shaun T ja hänen puolisonsa Scott lupasivat jo aikaa sitten tehdä 200 power jumpia kolmessa minuutissa, jos kyseistä asiaa koskeva Fb-postaus saa 200 000 tykkäystä. Se luku ylitettiin tietenkin niin että humahti ja lähempänä tempauksen ajankohtaa siitä huudeltiin naamakirjassa aika paljonkin. Tuossa tuoksinnassa menin sitten lupautumaan itsekin samaan yritykseen. Koville se otti - keuhkot meinasivat sanoa itsensä irti, sain epämääräisen köhän ja monta päivää pohkeeni olivat niin jumissa, että jalat menivät ihan vänkyrälle - mutta onnistuin! Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä itsestäni, vaikka asento olisi kyllä voinut olla parempikin välillä. Täytyy myös sanoa, että ei enää ikinä. Hullujen hommaa. Tässä vähän tylsähkö video pomppimisestani. Kiitokset mamille kuvaamisesta ja olohuoneen lainaamisesta!

Pääsin kuin pääsinkin muuten käymään kehonkoostumusmittauksessa messuilla! Herrasmies jonka kanssa kävin papereitani läpi, sanoi että harvemmin näkee yhtä hyvää kehitystä vuodessa kun lähtökohtakin on ollut ihan jeppis, wohoo!  Tavoitepainokaan ei ollut enää se 56,7kg mihin en varmaan ikinä tule pääsemään, vaan tämänhetkinen painoni. Olen itsekin todella tyytyväinen tuloksiin, kun en kuitenkaan millään supertiukalla dietilläkään ole kärvistellyt. Tästä eteenpäin sitten koitan hiljalleen yhä vähentää herkutteluja (ihan jo rahankulutuksen ja hampaidenkin takia), mutta otan edelleen rennosti enkä ala ihan herkkunatsiksi. Tottakai tavoitteita on yhä enkä ala löysäilemään, mutta mitäpä tässä stressaamaan. Jatketaan samalla meiningillä niin eiköhän hyviä asioita tapahdu! Katsotaan sitten taas vuoden päästä miltä InBody-paperi silloin näyttää. Tärkeintähän on, että meitsi viihtyy juuri nyt tavattoman hyvin omassa kehossani.

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Kätelkää, halatkaa, koskettakaa

Muutaman kuluneen vuoden aikana olen kokenyt syksyn ja talven tulon kovin mälsänä, mutta täytyy myöntää, että tänä vuonna olen nauttinut syksystä kovasti ja jopa odotan lunta. Päätin jo aikaa sitten jättäväni perinteiset talvi-valitukset paljon vähemmälle ja sen sijaan nauttivani mahdollisimman paljon näistä kylmemmistäkin vuodenajoista. Tulin ajatelleeksi, etten ole ennen tainnut pahemmin viihtyä ulkona päivien lyhentyessä, mutta nyt kun olen ajanut itseni ulos, olenkin huomannut nauttivani viilenevistä keleistä ja muuttuvista maisemista!

Viime sunnuntaina oli kovin kaunis päivä, joten lähdin parin tunnin kävelylle Halikon Pappilankierrolle kamerani kanssa ihastelemaan ruskaa ja lämmittävää auringonpaistetta. Tarkoitus oli pohdiskella kaikenlaista, mutta kävikin niin etten ajatellut juuri mitään ja sekin sopi vallan mainiosti. Välillä on hyvä antaa ajatusten kadota ja keskittyä vain olemiseen. Kävelyn jälkeen olikin todella levollinen olo. Takaisin käpytellessäni satuin näkemään muutaman peuran ja oli kova tuijotuskisa poppoon uroksen kanssa. Seuraavana päivänä kävelin saman reitin hieman reippaammin äitini kanssa ja näimme valtavan pöllön nököttämässä aidantolpassa! Mitähän seuraavalla kerralla näkyy?

Kova myllerrys pään sisällä jatkuu edelleen, mutta mielialassa on jo tapahtunut hurja muutos ja alakuloisuus on väistynyt melkolailla kokonaan. Varsinkin eilen olin täynnä rakkautta koko universumia kohtaan. Päivä sujui hyvin pitkistä yöunista hauskaan koulupäivään ja ylitsepursuavaan treenitarmoon! Tein täpinöissäni tämänkin päivän treenin jo eilen, enkä malttanut laisinkaan olla heilumatta ja jorailematta koko iltaa.

Hyvä mieli lisääntyköön, sillä tänään näen vihdoin taas Annen ja viikonloppuna on muutenkin tiedossa hurjan kivoja asioita! Huomenna menen äidin ja tädin kanssa Osaava Nainen -messuille Turkuun ja ainakin viime vuonna kyseiset messut tarjosivat kaikenlaista mielenkiintoista. Pääsen myös jälleen kehonkoostumusmittaukseen, jota jännitän vähän turhan paljon. En nimittäin näe kehitystäni enää muualta kuin peilistä ja peili on mielestäni huono kertomaan asioita, jos siihen tuijottaa joka päivä tutkien mahdollisia muutoksia. Mittanauha ei enää kerro mitään, sillä lihakset ovat kasvaneet ja jatkavat kasvua ja vaakakin pyörii about samoissa lukemissa viikosta toiseen. Odotan siis melkoisia muutoksia vuoden takaisiin mittauksiin, mutta ehkä olisi parempi olla ajattelematta asiaa sen enempää. Eiköhän siitä ihan positiivisia tuloksia tule!

Messuilta kiidän suoraan Elixiaan tsekkailemaan ja treenaamaan. Eräs luokkatoverini on kyseisessä mestassa töissä ja hänen kanssaan tuli juttua kuntosalihommista, joten sovimme tapaavamme Elixiassa lauantaina. Vähän jännittää tuntemattomaan paikkaan meneminen, mutta olen myös aivan täpinöissäni! Illalla hauskuus jatkuu ystävän tupareilla ja sunnuntaina onkin sitten lepo- ja herkkupäivä ja teemme ystävien kanssa koesatsin kuppikakkuja (omien tupareideni tarjontaa ajatellen), nom!

Vaikka eilinen olikin kokonaisuudessaan loistava päivä, niin eräs lyhyt hetki nousi ylitse muiden miettiessäni mikä kumma teki päivästä itselleni niin rakkaudentäyteisen: kosketus. 

Opiskelen parhaillaan hierojaksi, joten koskettelua on tullut harrastettua viime aikoina aika paljonkin, mutta eilen teimme yläraajojen passiivisia venytyksiä ja saadakseni hyvän otteen, koin parhaaksi laittaa käteni parin käteen ja sillä hetkellä itselleni tuli niin hyvä olo että ihan meinasin herkistyä. Ei sen takia, että parinani oli juuri se tietty henkilö, vaan koska se yksinkertaisesti tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta. Olen ennenkin toki huomannut, että satunnaisesta hyväntahtoisesta kosketuksesta tulee hyvä mieli ja olen lukenutkin asiasta, mutta jatkossa en halua unohtaa sen tärkeyttä. 

Aiheesta on kyllä paljon tutkimuksia, mutta tässä ihan piskuisen faktaa Wikipedian syövereistä: 

Muun muassa kosketus ja hieronta vapauttavat oksitosiinia, kuin myös kaikki mielihyvän tunteeseen liittyvät asiat. Oksitosiini vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa.

Kätelkää, halatkaa, laittakaa käsi olalle, taputtakaa hellästi selkään - saatte taatusti hyvän mielen itsellenne ja sille toisellekin. Vapauttakaa hieman oksitosiinia! Itse jatkan rakkauden tursuamista ja taidanpa siinä sivussa jakaa muutaman halauksenkin viikonlopun aikana ♥

I'm back!

Voi elämän kävyt mikä motivaation puute on vaivannut viime aikoina. Yleisesti ottaen elo on sujunut oikein mallikkaasti, mutta silti hämmentävä alakuloisuus on päässyt miltei joka päivä yllättämään ja sitä myöten oman blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on jäänyt tyystin. Olen lukenut Lisa Nicholsin Onnistut, tuli mitä tuli -kirjaa ja harrastanut melko paljon itsetutkiskelua, joka taas Saloon muuttoon yhdistettynä on pistänyt pääkopan aivan mullin mallin. 

Kuluneella viikolla ahdistus taisi saavuttaa huippunsa ja hetken hajoiltuani päätin aivan ensimmäiseksi irroittautua tietokoneella turhanpäiten istumisesta ja korjata unirytmin. Arkena kävin aamunkoitteessa pienillä kävelylenkeillä herätelläkseni itseäni ja pidin itseni poissa koneelta ja varsinkin naamakirjasta ja irkistä. Enää ei ole ahdistanut läheskään niin paljon kuin aiemmin, joten homma toimii. On huomattavasti helpompi aktivoida itsensä ja ajatella omia asioitaan kun ei ole tätä hurisevaa toosaa ja internetin houkuttimia häiritsemässä. Suosittelen siis itse kullekin tietokoneen pitämistä poissa päältä mahdollisimman paljon, varsinkin jos alkaa tuntua siltä, että passivoituu ja aika vaan katoaa vaikkei mitään edes tee.

Aamusella

Hyvää lääkettä masistelukohtauksiin ovat olleet ystävät: mökkireissun jälkeen olemme kokoontuneet pienen porukan kanssa joka viikko katselemaan elokuvia ja on joka viikko ollut jotain viikonlopputoimintaakin. Anne ja Ässäkin olivat yökylässä eräänä viikonloppuna! Melko pian tein vastavisiitin ja pakenin arkea Tampereelle ja ai että kun oli kotoisa olo vaikka loisinkin toisten nurkissa. Lenkkeiltiin, syötiin hyvin (tai huonosti, riippuen miltä kantilta katsoo) ja katsottiin aimo annos Salaisia Kansioita. Tuli vähän mieleen aika, jolloin asuttiin yhdessä. Lähteminen olikin sitten valtavan vaikeaa ja olin kotona vasta myöhään illalla. 

Mökkipaheita

...ja uusi ystävä!

Toinen henkireikä on tietenkin ollut kuntoilu. Muuton jälkeen on vain korostunut kuinka tärkeää kyseinen touhu on itselleni nykyään. Treenatessa tuntuu, että saa purkaa kaiken päässä vellovan pahan mielen ja harmistuksen hyvään suoritukseen. Focus T25 Beta on hurahtanut ohi mielettömän nopeasti - huomenna alkaa viimeinen viikko ennen Gammaa! Beta on ollut todella miellyttävä hauska (itseasiassa paljon Alphaa hauskempi) ja odotukset Gamman suhteen ovat korkealla. Fitnesspal K:n kanssa sovittiin juhlistavamme T25:n suorittamista sitten marraskuussa vähän kuohuvalla ja jollain mukavilla palkinnoilla itsellemme. Hän on siis tehnyt "rinnallani" Insanityä ja T25:ttä  ja vaihdamme lähes päivittäin kuntoilukuulumisia, joten odotan innolla omia pikku kemujamme! Vielä kun keksisi sen palkinnon...

Kuun vaihtuessa muutin taas treeniäkin rankemmaksi ja varsinkin takamus on ollut niin kovilla, että istuminenkin on välillä tehnyt vaikeaa. Ja viimein huomaan perslihaksissa kasvua - hurraa!! Iso pylly täältä tullaan! Onkin ollut hieman narsisti olo välillä kun olen peilaillut itseäni oikein olan takaa uudessa kämpässä odottaneesta isosta peilistä. Jaloissa ja selässäkin näkyy ja tuntuu kiinteytymistä ja lihasten kasvua, joten treenien osalta olen melkoisen täpinöissäni! Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta en malta odottaa miltä näytän ensi kesänä!

Elokuu toi muuten tullessaan myös Docventuresin Lihattoman Lokakuun! Kutsun saadessani epäilin kykyäni osallistua moiseen, sillä lihaa on mennyt viime aikoina hyvin paljon kurkusta alas. Olen kuitenkin jo pidempään pohtinyt lihankulutuksen vähentämistä, joten hetken pohdiskeltuani päätin astua kynnyksen yli ja lupautua hommaan mukaan. Pienten kanaöverien jälkeen aloitin hieman etuajassa ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Kokkailin kunnon satsit seitania ja maustaminenkin onnistui ensikertalaiseksi hyvin. Viikko ilman lihaa on mennyt erittäin helposti ja huolettomasti eikä lihanhimoakaan ole tullut kertaakaan, kauppareissutkin ovat mukavia kun ei mene lihaan törkymääriä rahaa! Seitan on makoisaa, älyttömän täyttävää ja halpaa, joten veikkaanpa että sillä mennään aika pitkälle tässä kuussa, mutta kokeilen varmasti muitakin proteiininlähteitä. Vatsakin on litistynyt mukavasti tämän viikon aikana, tuntuu pöhöt kummasti katoavan.