Voi elämän kävyt mikä motivaation puute on vaivannut viime aikoina. Yleisesti ottaen elo on sujunut oikein mallikkaasti, mutta silti hämmentävä alakuloisuus on päässyt miltei joka päivä yllättämään ja sitä myöten oman blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on jäänyt tyystin. Olen lukenut Lisa Nicholsin Onnistut, tuli mitä tuli -kirjaa ja harrastanut melko paljon itsetutkiskelua, joka taas Saloon muuttoon yhdistettynä on pistänyt pääkopan aivan mullin mallin.
Kuluneella viikolla ahdistus taisi saavuttaa huippunsa ja hetken hajoiltuani päätin aivan ensimmäiseksi irroittautua tietokoneella turhanpäiten istumisesta ja korjata unirytmin. Arkena kävin aamunkoitteessa pienillä kävelylenkeillä herätelläkseni itseäni ja pidin itseni poissa koneelta ja varsinkin naamakirjasta ja irkistä. Enää ei ole ahdistanut läheskään niin paljon kuin aiemmin, joten homma toimii. On huomattavasti helpompi aktivoida itsensä ja ajatella omia asioitaan kun ei ole tätä hurisevaa toosaa ja internetin houkuttimia häiritsemässä. Suosittelen siis itse kullekin tietokoneen pitämistä poissa päältä mahdollisimman paljon, varsinkin jos alkaa tuntua siltä, että passivoituu ja aika vaan katoaa vaikkei mitään edes tee.
Hyvää lääkettä masistelukohtauksiin ovat olleet ystävät: mökkireissun jälkeen olemme kokoontuneet pienen porukan kanssa joka viikko katselemaan elokuvia ja on joka viikko ollut jotain viikonlopputoimintaakin. Anne ja Ässäkin olivat yökylässä eräänä viikonloppuna! Melko pian tein vastavisiitin ja pakenin arkea Tampereelle ja ai että kun oli kotoisa olo vaikka loisinkin toisten nurkissa. Lenkkeiltiin, syötiin hyvin (tai huonosti, riippuen miltä kantilta katsoo) ja katsottiin aimo annos Salaisia Kansioita. Tuli vähän mieleen aika, jolloin asuttiin yhdessä. Lähteminen olikin sitten valtavan vaikeaa ja olin kotona vasta myöhään illalla.
Toinen henkireikä on tietenkin ollut kuntoilu. Muuton jälkeen on vain korostunut kuinka tärkeää kyseinen touhu on itselleni nykyään. Treenatessa tuntuu, että saa purkaa kaiken päässä vellovan pahan mielen ja harmistuksen hyvään suoritukseen. Focus T25 Beta on hurahtanut ohi mielettömän nopeasti - huomenna alkaa viimeinen viikko ennen Gammaa! Beta on ollut todella miellyttävä hauska (itseasiassa paljon Alphaa hauskempi) ja odotukset Gamman suhteen ovat korkealla. Fitnesspal K:n kanssa sovittiin juhlistavamme T25:n suorittamista sitten marraskuussa vähän kuohuvalla ja jollain mukavilla palkinnoilla itsellemme. Hän on siis tehnyt "rinnallani" Insanityä ja T25:ttä ja vaihdamme lähes päivittäin kuntoilukuulumisia, joten odotan innolla omia pikku kemujamme! Vielä kun keksisi sen palkinnon...
Kuun vaihtuessa muutin taas treeniäkin rankemmaksi ja varsinkin takamus on ollut niin kovilla, että istuminenkin on välillä tehnyt vaikeaa. Ja viimein huomaan perslihaksissa kasvua - hurraa!! Iso pylly täältä tullaan! Onkin ollut hieman narsisti olo välillä kun olen peilaillut itseäni oikein olan takaa uudessa kämpässä odottaneesta isosta peilistä. Jaloissa ja selässäkin näkyy ja tuntuu kiinteytymistä ja lihasten kasvua, joten treenien osalta olen melkoisen täpinöissäni! Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta en malta odottaa miltä näytän ensi kesänä!
Elokuu toi muuten tullessaan myös Docventuresin Lihattoman Lokakuun! Kutsun saadessani epäilin kykyäni osallistua moiseen, sillä lihaa on mennyt viime aikoina hyvin paljon kurkusta alas. Olen kuitenkin jo pidempään pohtinyt lihankulutuksen vähentämistä, joten hetken pohdiskeltuani päätin astua kynnyksen yli ja lupautua hommaan mukaan. Pienten kanaöverien jälkeen aloitin hieman etuajassa ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Kokkailin kunnon satsit seitania ja maustaminenkin onnistui ensikertalaiseksi hyvin. Viikko ilman lihaa on mennyt erittäin helposti ja huolettomasti eikä lihanhimoakaan ole tullut kertaakaan, kauppareissutkin ovat mukavia kun ei mene lihaan törkymääriä rahaa! Seitan on makoisaa, älyttömän täyttävää ja halpaa, joten veikkaanpa että sillä mennään aika pitkälle tässä kuussa, mutta kokeilen varmasti muitakin proteiininlähteitä. Vatsakin on litistynyt mukavasti tämän viikon aikana, tuntuu pöhöt kummasti katoavan.
Kuluneella viikolla ahdistus taisi saavuttaa huippunsa ja hetken hajoiltuani päätin aivan ensimmäiseksi irroittautua tietokoneella turhanpäiten istumisesta ja korjata unirytmin. Arkena kävin aamunkoitteessa pienillä kävelylenkeillä herätelläkseni itseäni ja pidin itseni poissa koneelta ja varsinkin naamakirjasta ja irkistä. Enää ei ole ahdistanut läheskään niin paljon kuin aiemmin, joten homma toimii. On huomattavasti helpompi aktivoida itsensä ja ajatella omia asioitaan kun ei ole tätä hurisevaa toosaa ja internetin houkuttimia häiritsemässä. Suosittelen siis itse kullekin tietokoneen pitämistä poissa päältä mahdollisimman paljon, varsinkin jos alkaa tuntua siltä, että passivoituu ja aika vaan katoaa vaikkei mitään edes tee.
Aamusella
Hyvää lääkettä masistelukohtauksiin ovat olleet ystävät: mökkireissun jälkeen olemme kokoontuneet pienen porukan kanssa joka viikko katselemaan elokuvia ja on joka viikko ollut jotain viikonlopputoimintaakin. Anne ja Ässäkin olivat yökylässä eräänä viikonloppuna! Melko pian tein vastavisiitin ja pakenin arkea Tampereelle ja ai että kun oli kotoisa olo vaikka loisinkin toisten nurkissa. Lenkkeiltiin, syötiin hyvin (tai huonosti, riippuen miltä kantilta katsoo) ja katsottiin aimo annos Salaisia Kansioita. Tuli vähän mieleen aika, jolloin asuttiin yhdessä. Lähteminen olikin sitten valtavan vaikeaa ja olin kotona vasta myöhään illalla.
Mökkipaheita
...ja uusi ystävä!
Toinen henkireikä on tietenkin ollut kuntoilu. Muuton jälkeen on vain korostunut kuinka tärkeää kyseinen touhu on itselleni nykyään. Treenatessa tuntuu, että saa purkaa kaiken päässä vellovan pahan mielen ja harmistuksen hyvään suoritukseen. Focus T25 Beta on hurahtanut ohi mielettömän nopeasti - huomenna alkaa viimeinen viikko ennen Gammaa! Beta on ollut todella miellyttävä hauska (itseasiassa paljon Alphaa hauskempi) ja odotukset Gamman suhteen ovat korkealla. Fitnesspal K:n kanssa sovittiin juhlistavamme T25:n suorittamista sitten marraskuussa vähän kuohuvalla ja jollain mukavilla palkinnoilla itsellemme. Hän on siis tehnyt "rinnallani" Insanityä ja T25:ttä ja vaihdamme lähes päivittäin kuntoilukuulumisia, joten odotan innolla omia pikku kemujamme! Vielä kun keksisi sen palkinnon...
Kuun vaihtuessa muutin taas treeniäkin rankemmaksi ja varsinkin takamus on ollut niin kovilla, että istuminenkin on välillä tehnyt vaikeaa. Ja viimein huomaan perslihaksissa kasvua - hurraa!! Iso pylly täältä tullaan! Onkin ollut hieman narsisti olo välillä kun olen peilaillut itseäni oikein olan takaa uudessa kämpässä odottaneesta isosta peilistä. Jaloissa ja selässäkin näkyy ja tuntuu kiinteytymistä ja lihasten kasvua, joten treenien osalta olen melkoisen täpinöissäni! Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta en malta odottaa miltä näytän ensi kesänä!
Elokuu toi muuten tullessaan myös Docventuresin Lihattoman Lokakuun! Kutsun saadessani epäilin kykyäni osallistua moiseen, sillä lihaa on mennyt viime aikoina hyvin paljon kurkusta alas. Olen kuitenkin jo pidempään pohtinyt lihankulutuksen vähentämistä, joten hetken pohdiskeltuani päätin astua kynnyksen yli ja lupautua hommaan mukaan. Pienten kanaöverien jälkeen aloitin hieman etuajassa ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Kokkailin kunnon satsit seitania ja maustaminenkin onnistui ensikertalaiseksi hyvin. Viikko ilman lihaa on mennyt erittäin helposti ja huolettomasti eikä lihanhimoakaan ole tullut kertaakaan, kauppareissutkin ovat mukavia kun ei mene lihaan törkymääriä rahaa! Seitan on makoisaa, älyttömän täyttävää ja halpaa, joten veikkaanpa että sillä mennään aika pitkälle tässä kuussa, mutta kokeilen varmasti muitakin proteiininlähteitä. Vatsakin on litistynyt mukavasti tämän viikon aikana, tuntuu pöhöt kummasti katoavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti