Yllätys yllätys!

Huh, tämä blogiteksti piti alunperin julkaista miltei pari viikkoa sitten, mutta yllättävien tekijöiden vuoksi julkaisu piti kirjoittaa osittain uudestaan ja siihen en sitten enää löytänytkään aikaa ja energiaa viime viikkojen hulinoiden keskeltä.

Pari viikkoa sitten tuli jälleen kerran täytettyä vuosia. Syntymäpäivä kului rattoisasti lähes kokonaan fitnesspal K:n seurassa ja kyseinen leidi lähtikin heti aamusta kanssani kuntosalille. Muiden treenaajien katseet kuumotellen esittelin ja opetin K:lle samoja liikkeitä, mitä itse teen pakaroita treenaillessani. Treeni venyi aivan hullun pitkäksi, mutta olipas hauskaa! Sekoitin itsekin hieman pakkaa ja sain oikein mainion treenin, joten lopun päivää olimme molemmat melko koomassa. Se ei onneksi haitannut, sillä kävimme vain illemmalla ravintolassa syömässä ja jatkoimme matkaa kotiin nautiskelemaan kakusta ja viinistä sekä suunnittelemaan Insanity/T25-hybridiä. 

Oikeastaan me emme varsinaisesti juhlineet syntymäpäivääni, vaan perjantai oli pyhitetty T25-pirskeillemme, mutta tuossahan ne synttäritkin menivät hyvin samassa! Koska juhlistimme kuntoiluhommia, teimme myös kakusta vähän terveellisemmän version The Good Morning -blogista löydetyllä ohjeella. Pohja oli kieltämättä vähän outo ja meidän vadelmainen versiomme oli melkoisen kirpsakka, joten kakkua ei tullut ainakaan ahmittua liikaa (vaikka kyllä kaapista sitten löytyi jotain muuta ahmittavaa tupareiden jäljiltä... ai ai), mutta seuraavana päivänä vierailleille sukulaisille onneksi maistui kakkusiivut. 

Synttärit menivät siis erittäin rauhallisissa merkeissä ja seuraavanakin päivänä oli tarkoitus mennä erään toisen ystäväni kanssa kaksin illastamaan. Kyyti saapui, mutta piti lähteä vielä hakemaan unohtunutta maksukorttia toverin asunnolta ja samalla sain kutsun sisälle katsomaan valmistunutta pintaremppaa. Enhän minä mitään aavistanut astuessani sisälle pimeään asuntoon, ihmettelin vain miksei koira ole vielä juossut vastaan: valojen räpsähtäessä päälle eteeni ilmestyi valtava joukko ystäviäni.

Koko illastus-juttu oli siis tuulesta temmattu ja kyseistä yllätystä oli juonittu jo pari viikkoa. Pari kertaa oli kuulemma meinannut kärykin käydä, mutta voi jestas - en todella aavistanut mitään!
Menin täysin shokkiin enkä oikein erottanut ihmisiä toisistaan, vaikka he yksitellen tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Asunto oli koristeltu vaaleanpunaisin kissakoristein ja herkkuja boolista ja pitsasta leivoksiin ja kissakakkuun. Olin pitkän aikaa niin onnellisen järkyttynyt yllätyksestä, etten osannut tehdä muuta kuin täristä. Ilta oli aivan ihana ja olen edelleen täynnä rakkautta ja kiitollisuutta upeita ystäviäni kohtaan. Muisto kyseisestä tempauksesta lämmittää sydäntäni varmasti vielä pitkään. ♥

Makoisa katti

Kirsikkana kakun päällä oli, että yllätys sisälsi yllätyksen. Ihmisjoukkiossa oli nimittäin myös herra V. Olen maininnut hänet jo aikaa sitten, mutta sen jälkeen olemme tapailleet vapaa-ajalla paljonkin ja yksinkertaisesti sanottuna: lempi leiskuu ja meikämimmi on aivan myyty. Olikin siis lievästi sanottuna mahtavaa, että häneenkin oli otettu yhteyttä ja kutsuttu mukaan yllätykseen!

Seurannut viikko olikin sitten kiireinen töiden, treenien sekä muiden hommien osalta ja unetkin jäivät vähille, mutta fiilis oli sen verran korkealla, että väsymys ei juurikaan haitannut, vaikka se loppuviikosta jo vähän verottikin fyysistä jaksamista. Torstaina huristelin äidin kanssa Helsinkiin Volbeatin keikalle ja perjantaina Turkuun Leningrad Cowboysien "joulubileisiin". Lauantaina pääsin elämäni ensimmäisiin kunnon pikkujouluihin ja melkoisesta kuumottelusta ja jännityksestä huolimatta ilta oli huikea ja kaikki tapaamani ihmiset ystävällisiä. Melkoista haipakkaa on siis ollut, mutta kiireellekin tuli vihdoin loppu ja loisin Turussa muutaman päivän taukoillen kaikesta - myös treeneistä.

Tauon jälkeen olinkin sitten repeämäisilläni treeni-innosta ja jalkatreeni oli reipas sekä tahdin että tehokkuuden suhteen ja energiaa piisasi vielä Insanityynkin. Tänään sain salille seurakseni jälleen fitnesspal K:n ja saimme yhteistuumin hyvän poltteen yläkroppaan, olkapäät varsinkin saivat huutaa hoosiannaa kun aloimme vähän kisailemaan! K lähtee vielä huomenna ja ylihuomennakin kanssani treenailemaan, joten mikäli sama tekemisen meininki jatkuu niin hauskaa ja rankkaa tulee olemaan!

Meikäläisenhän olisi periaatteessa pitänyt aloittaa uudet touhut jo joulukuun tullen, mutta toistaiseksi junnaan tutuissa hommissa. Uusi saliohjelmani on herra V:n käsialaa ja oikeastaan jo hyppysissäni, mutta tarkoitusena olisi käydä treenit kunnolla yhdessä läpi. Siirtymää hidastaa se, että en voi alvariinsa ravata toisessa kaupungissa treenailemassa, joten nyt on vain tehtävä vanhalla kaavalla kunnes uusi ohjelma on käyty kokonaisuudessaan läpi. Sen tiedän jo nyt, että tulen olemaan täysin hajalla. En malta odottaa!

Lukaistuani tulevan saliohjelmani läpi, heräsi kuitenkin heti kysymys: "Miten käy Shaun T:n treenien?"

Ikävä kyllä ne saattavat jäädä tyystin pois. En tietenkään epäile, etteikö salihommat riittäisi ja uskon niiden uuvuttavan meikäläisen niin, etten jaksa ajatellakaan pomppimista ja edestakaisin ravaamista, mutta silti huolettaa. Osittain pelkään, että vuoden kehitys sykettä nostattavien treenien parissa menee kankkulan kaivoon, mutta kyse on muustakin. Tuntuu vähän kuin olisin luopumassa rakkaasta ystävästä. Näin ollen tunteet tulevasta treenirupeamasta ovat ristiriitaiset. Aion yrittää pitää edes vähän T25:ä ja Insanityä mukana touhuissa, mutta muutos on nyt vain hyväksyttävä ja oma jaksaminen pidettävä mielessä. Meikäläisen tavoitteitahan ajatellen tuo uusi ohjelma on kuitenkin tehty. 

Tulevia haasteita vielä sulatellessa voin kuitenkin vielä nauttia täysillä Shaun T:n seurasta. Hybridi-suunnitelmat menee nyt ihan reisille, mutta ehkä meikäläisen on sallittua nyt toistaiseksi tehdä niitä omia lemppareita niin paljon kuin sielu sietää? Kyllä!

Loppuun vielä kehityskuvia, joihin sanon vain: "Jestas." Selkäkuvat nähtiinkin jo viime postauksessa.

Supersunnuntait

Heti alkuun hieman ennen/jälkeen -fiilistelyitä. Eräältä kaverilta tuli edellisenä päivänä vaatimus kehityskuvista ja hetken hangoiteltuani räpsäisin selästäni uuden kuvan. Jostain syystä pelkäsin pahinta, vaikka T25:n aikana olenkin huomannut hyvää kehitystä selkälihaksissani. Kuvaa tarkastellessani ja vertailtuani sitä vanhoihin kuviin sain kuitenkin olla tyytyväinen! Omasta mielestäni kehitys on ollut hyvää, sillä eihän meikäläinen ole missään vaiheessa keskittynyt sen erityisemmin selkälihaksiin ja kuten mainittua, selkä on alun alkaenkin ollut "pahin ongelmani". 

Tuoreimmasta kuvasta näkyy myös hieman käsien pienentyminen. Allit ovat nykyään melko olemattomat ja tilalle on tullut kivasti lihasta. Seuraavaa seikkaa en ala esittelemään, mutta rinnatkin ovat jonkin verran pienentyneet, mikä ei oikeastaan haittaa meikäläistä yhtään. Kunhan eivät ihan kokonaan katoa.

Kesä 2012    /     Tammikuu 2013     /     Marraskuu 2013

On jo jonkin aikaa pitänyt ottaa tavaksi räpsäistä uudet kuvat joka viikko edestä, sivulta ja takaa, mutta kuinka voikaan ihminen olla laiska moisenkin pikkuhomman suhteen. Nyt koitan kuitenkin jos saisin aikaiseksi napattua joka viikon loppupuolella moiset! Olisi ihan jännä tehdä niistä jonkinlainen kooste, missä näkyisi kehitys pitkältä aikaväliltä viikko viikon jälkeen. 

Kummallisia muuten nämä sunnuntait! En muista koska olisin viimeeksi nukkunut kunnon pitkät yöunet lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta silti sunnuntait ovat olleet jo pitkän aikaa viikon parhaita treenipäiviä. Tänäänkin pyöräilin salille silmät ristissä ja sohvan pehmeys mielessäni, mutta paikan päälle päästyäni hommat luistivat aivan järjettömän hyvin. En meinannut itsekään uskoa miten hyvin sain lisättyä taas painoja (Elixia-reissun jälkeen olen lisäillyt niitä joka viikko edes rippusen). Etureiden ojennukseenkin kolahti 10kg lisää, vaikka normaalisti jo 2,5kg lisä tuntuu ylivoimaiselta!? 

Voihan se tietty olla, että tämä on ihan perushuttua punttipiireissä. Viime aikoina on alkanut tulemaan sellainen olo, että pitäisiköhän pyöriä enemmän punttis-foorumeilla, niin ehkä saisin vähän paremman käsityksen siitä miten hommat yleensäkin toimii. Olisihan sitä punttis-kieltäkin hyvä oppia puhumaan, ettei vaikuttaisi ihan dorkalta aina kun joku rupeaa salilla juttelemaan. Noh, liekö tuolla niin väliä: haastan joka viikko itseni parempaan suoritukseen, kehitystä tapahtuu ja paikat pysyvät ehjinä, joten pakkohan meitsin on olla oikeilla raiteilla. 

Laitoin Lady Linen jäsenyyden tauolle marraskuusta tammikuuhun ja keskityn toistaiseksi käymään Hanhivaarassa. Sen lisäksi, että siellä on paljon helpompi käydä usemmankin kerran viikossa (tästä polkaisee sinne n. kymmenessä minuutissa) ja jäsenyys ei ole törkykallis, olen myös mieltynyt paikan avaraan tilaan. Porukkaakin on yleensä melko vähän suhteessa laitteiden määrään ja usein olenkin saanut puurtaa joko yleisellä tai naisten puolella ylhäisessä yksinäisyydessäni. 

Kehonkoostumusmittauksen jälkeen lisäsin aika roimasti pakarahommia treeniini. Siinä missä viime vuosi (= mittauksesta mittaukseen) oli omistettu rasvaprosentin pudotukseen, tuleva vuosi on omistettu armottomalle pepputreenille. Muuta kroppaa unohtamatta, tietenkin. Uutuutena ujutin treenin joukkoon takapotkut ja "sivulle heilautukset" taljassa. Meitsiä pidetään varmaan ihan narsistina siellä kun kyttään itseäni peilistä näitä tehdessäni, mutta hitto vie, onhan se kiva seurata lihasten työskentelyä kun valaistuskin on niin imarteleva ! 

Kotitreenejä ajatellen sijoitin joitakin ropoja kilon ranne/nilkkapainoihin. Olen nyt testaillut kyseisiä remmejä viikon verran ja toimii! Saa mukavasti lisävastusta muutamiin Tiffany Rothen treeneihin ja esimerkiksi Insanitystä tuttuihin lonkankoukistajien liikkeisiin. Rauhallisia ja yksinkertaisia juttuja siis, mutta kyllä taatusti tuntuu seuraavana päivänä. 

Nilkkapainot kehiin ja johan tuntuu!

Yllättävät ylikierrokset

Huhhuh mikä jännitys iski ennen Elixia-visiittiä! Heräsin jo ennen kellonsoittoa sydän tykyttäen ja vatsa nipistellen, enkä osannut ajatella juuri muuta kuin: "Mihin meninkään lupautumaan." Osaava Nainen -messutkin menivät hengittämiseen keskittyen ja tiukasti ajankulua silmälläpitäen. Onhan se uusien juttujen jännittäminen ihan normaalia, mutta en käsitä miten tulikin niin kova paniikki päälle! Ei nimittäin ihan heti tule mieleen tilannetta jolloin olisin hermoillut yhtä pahasti. Pääsin kuitenkin tajuissani Elixialle saakka ja vieläpä hieman etuajassa, joten kipitin juoksumatolle lämmittelemään ja purkamaan jännitystä. Sainkin rauhoituttua yllättävän hyvin kun ravasin lyhyen spurtin, mutta kyllä vaan silti pelkäsin tajun lähtevän ensimmäisien kyykkyjen aikana.

Loppupeleissä luokkakaverini (sanokaamme häntä herra V:ksi) teki koko hommasta erittäin rennon "tapahtuman" ja viihdyin vallan mainiosti. Treenailin toisen jalkasettini normaalisti ja V koutsasi koko ajan vieressä ja teki samat hommat perässä. Ähkimisen ja puhkimisen lomassa juteltiin niitä näitä, enkä voi kuin ihmetellä miten kaikki "punttiäijät" jotka henkilökohtaisesti tunnen voivat olla niin älyttömän mukavia. Missä on kaikki ne testosteronihirviöt, jotka raivoissaan vääntelevät rautatankoja ja heittelevät kanssatreenaajia kuin perunasäkkejä? 

we❤it

Painot olivat vähän kovemmat kuin mitä olen tottunut käyttämään, sillä en puhu punttista ja siksi en myöskään ole ikinä ottanut tangon painoa huomioon lisäillessäni kiloja. Tuntui kuitenkin todella hyvältä olla jopa siinä määrin lujilla, etten viimeisessä kyykyssä päässyt enää ylös omin avuin. Tai ehkä olisinkin päässyt, mutta pelkäsin otsasuonen räjähtävän ja silmien pulpahtavan ulos kuopistaan... Lantionnostoissakin sai aivan mahtavan tuntuman takareisiin ja pakaroihin, eikä asentoon pääseminenkään tuottanut tavanomaista tuskaa, kun kaveri oli nostamassa tangon lantiolle. Loppuun rykäistiin vielä meitsille täysin tuntemattomia kahvakuulailuja ja kyykkäilyt jatkui jatkumistaan, vaikka jalat huusivatkin jo hoosiannaa ja luulin housujenkin pian repeävän. Loppuverryttely menikin sitten täysin löntystelyksi ja venyttelymatollekin olisi voinut jäädä kaksinkerroin makaamaan. Loistava treeni! Jännitys tosin ei tahtonut kaikota millään, vaan jatkaessani matkaani kaiman tupareihin kävin yhä aivan järjettömillä ylikierroksilla. 

Viikkoa aiempana lauantaina tempaisin myös vähän poikkeavan "treenin". Shaun T ja hänen puolisonsa Scott lupasivat jo aikaa sitten tehdä 200 power jumpia kolmessa minuutissa, jos kyseistä asiaa koskeva Fb-postaus saa 200 000 tykkäystä. Se luku ylitettiin tietenkin niin että humahti ja lähempänä tempauksen ajankohtaa siitä huudeltiin naamakirjassa aika paljonkin. Tuossa tuoksinnassa menin sitten lupautumaan itsekin samaan yritykseen. Koville se otti - keuhkot meinasivat sanoa itsensä irti, sain epämääräisen köhän ja monta päivää pohkeeni olivat niin jumissa, että jalat menivät ihan vänkyrälle - mutta onnistuin! Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä itsestäni, vaikka asento olisi kyllä voinut olla parempikin välillä. Täytyy myös sanoa, että ei enää ikinä. Hullujen hommaa. Tässä vähän tylsähkö video pomppimisestani. Kiitokset mamille kuvaamisesta ja olohuoneen lainaamisesta!

Pääsin kuin pääsinkin muuten käymään kehonkoostumusmittauksessa messuilla! Herrasmies jonka kanssa kävin papereitani läpi, sanoi että harvemmin näkee yhtä hyvää kehitystä vuodessa kun lähtökohtakin on ollut ihan jeppis, wohoo!  Tavoitepainokaan ei ollut enää se 56,7kg mihin en varmaan ikinä tule pääsemään, vaan tämänhetkinen painoni. Olen itsekin todella tyytyväinen tuloksiin, kun en kuitenkaan millään supertiukalla dietilläkään ole kärvistellyt. Tästä eteenpäin sitten koitan hiljalleen yhä vähentää herkutteluja (ihan jo rahankulutuksen ja hampaidenkin takia), mutta otan edelleen rennosti enkä ala ihan herkkunatsiksi. Tottakai tavoitteita on yhä enkä ala löysäilemään, mutta mitäpä tässä stressaamaan. Jatketaan samalla meiningillä niin eiköhän hyviä asioita tapahdu! Katsotaan sitten taas vuoden päästä miltä InBody-paperi silloin näyttää. Tärkeintähän on, että meitsi viihtyy juuri nyt tavattoman hyvin omassa kehossani.

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Kätelkää, halatkaa, koskettakaa

Muutaman kuluneen vuoden aikana olen kokenyt syksyn ja talven tulon kovin mälsänä, mutta täytyy myöntää, että tänä vuonna olen nauttinut syksystä kovasti ja jopa odotan lunta. Päätin jo aikaa sitten jättäväni perinteiset talvi-valitukset paljon vähemmälle ja sen sijaan nauttivani mahdollisimman paljon näistä kylmemmistäkin vuodenajoista. Tulin ajatelleeksi, etten ole ennen tainnut pahemmin viihtyä ulkona päivien lyhentyessä, mutta nyt kun olen ajanut itseni ulos, olenkin huomannut nauttivani viilenevistä keleistä ja muuttuvista maisemista!

Viime sunnuntaina oli kovin kaunis päivä, joten lähdin parin tunnin kävelylle Halikon Pappilankierrolle kamerani kanssa ihastelemaan ruskaa ja lämmittävää auringonpaistetta. Tarkoitus oli pohdiskella kaikenlaista, mutta kävikin niin etten ajatellut juuri mitään ja sekin sopi vallan mainiosti. Välillä on hyvä antaa ajatusten kadota ja keskittyä vain olemiseen. Kävelyn jälkeen olikin todella levollinen olo. Takaisin käpytellessäni satuin näkemään muutaman peuran ja oli kova tuijotuskisa poppoon uroksen kanssa. Seuraavana päivänä kävelin saman reitin hieman reippaammin äitini kanssa ja näimme valtavan pöllön nököttämässä aidantolpassa! Mitähän seuraavalla kerralla näkyy?

Kova myllerrys pään sisällä jatkuu edelleen, mutta mielialassa on jo tapahtunut hurja muutos ja alakuloisuus on väistynyt melkolailla kokonaan. Varsinkin eilen olin täynnä rakkautta koko universumia kohtaan. Päivä sujui hyvin pitkistä yöunista hauskaan koulupäivään ja ylitsepursuavaan treenitarmoon! Tein täpinöissäni tämänkin päivän treenin jo eilen, enkä malttanut laisinkaan olla heilumatta ja jorailematta koko iltaa.

Hyvä mieli lisääntyköön, sillä tänään näen vihdoin taas Annen ja viikonloppuna on muutenkin tiedossa hurjan kivoja asioita! Huomenna menen äidin ja tädin kanssa Osaava Nainen -messuille Turkuun ja ainakin viime vuonna kyseiset messut tarjosivat kaikenlaista mielenkiintoista. Pääsen myös jälleen kehonkoostumusmittaukseen, jota jännitän vähän turhan paljon. En nimittäin näe kehitystäni enää muualta kuin peilistä ja peili on mielestäni huono kertomaan asioita, jos siihen tuijottaa joka päivä tutkien mahdollisia muutoksia. Mittanauha ei enää kerro mitään, sillä lihakset ovat kasvaneet ja jatkavat kasvua ja vaakakin pyörii about samoissa lukemissa viikosta toiseen. Odotan siis melkoisia muutoksia vuoden takaisiin mittauksiin, mutta ehkä olisi parempi olla ajattelematta asiaa sen enempää. Eiköhän siitä ihan positiivisia tuloksia tule!

Messuilta kiidän suoraan Elixiaan tsekkailemaan ja treenaamaan. Eräs luokkatoverini on kyseisessä mestassa töissä ja hänen kanssaan tuli juttua kuntosalihommista, joten sovimme tapaavamme Elixiassa lauantaina. Vähän jännittää tuntemattomaan paikkaan meneminen, mutta olen myös aivan täpinöissäni! Illalla hauskuus jatkuu ystävän tupareilla ja sunnuntaina onkin sitten lepo- ja herkkupäivä ja teemme ystävien kanssa koesatsin kuppikakkuja (omien tupareideni tarjontaa ajatellen), nom!

Vaikka eilinen olikin kokonaisuudessaan loistava päivä, niin eräs lyhyt hetki nousi ylitse muiden miettiessäni mikä kumma teki päivästä itselleni niin rakkaudentäyteisen: kosketus. 

Opiskelen parhaillaan hierojaksi, joten koskettelua on tullut harrastettua viime aikoina aika paljonkin, mutta eilen teimme yläraajojen passiivisia venytyksiä ja saadakseni hyvän otteen, koin parhaaksi laittaa käteni parin käteen ja sillä hetkellä itselleni tuli niin hyvä olo että ihan meinasin herkistyä. Ei sen takia, että parinani oli juuri se tietty henkilö, vaan koska se yksinkertaisesti tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta. Olen ennenkin toki huomannut, että satunnaisesta hyväntahtoisesta kosketuksesta tulee hyvä mieli ja olen lukenutkin asiasta, mutta jatkossa en halua unohtaa sen tärkeyttä. 

Aiheesta on kyllä paljon tutkimuksia, mutta tässä ihan piskuisen faktaa Wikipedian syövereistä: 

Muun muassa kosketus ja hieronta vapauttavat oksitosiinia, kuin myös kaikki mielihyvän tunteeseen liittyvät asiat. Oksitosiini vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa.

Kätelkää, halatkaa, laittakaa käsi olalle, taputtakaa hellästi selkään - saatte taatusti hyvän mielen itsellenne ja sille toisellekin. Vapauttakaa hieman oksitosiinia! Itse jatkan rakkauden tursuamista ja taidanpa siinä sivussa jakaa muutaman halauksenkin viikonlopun aikana ♥

I'm back!

Voi elämän kävyt mikä motivaation puute on vaivannut viime aikoina. Yleisesti ottaen elo on sujunut oikein mallikkaasti, mutta silti hämmentävä alakuloisuus on päässyt miltei joka päivä yllättämään ja sitä myöten oman blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on jäänyt tyystin. Olen lukenut Lisa Nicholsin Onnistut, tuli mitä tuli -kirjaa ja harrastanut melko paljon itsetutkiskelua, joka taas Saloon muuttoon yhdistettynä on pistänyt pääkopan aivan mullin mallin. 

Kuluneella viikolla ahdistus taisi saavuttaa huippunsa ja hetken hajoiltuani päätin aivan ensimmäiseksi irroittautua tietokoneella turhanpäiten istumisesta ja korjata unirytmin. Arkena kävin aamunkoitteessa pienillä kävelylenkeillä herätelläkseni itseäni ja pidin itseni poissa koneelta ja varsinkin naamakirjasta ja irkistä. Enää ei ole ahdistanut läheskään niin paljon kuin aiemmin, joten homma toimii. On huomattavasti helpompi aktivoida itsensä ja ajatella omia asioitaan kun ei ole tätä hurisevaa toosaa ja internetin houkuttimia häiritsemässä. Suosittelen siis itse kullekin tietokoneen pitämistä poissa päältä mahdollisimman paljon, varsinkin jos alkaa tuntua siltä, että passivoituu ja aika vaan katoaa vaikkei mitään edes tee.

Aamusella

Hyvää lääkettä masistelukohtauksiin ovat olleet ystävät: mökkireissun jälkeen olemme kokoontuneet pienen porukan kanssa joka viikko katselemaan elokuvia ja on joka viikko ollut jotain viikonlopputoimintaakin. Anne ja Ässäkin olivat yökylässä eräänä viikonloppuna! Melko pian tein vastavisiitin ja pakenin arkea Tampereelle ja ai että kun oli kotoisa olo vaikka loisinkin toisten nurkissa. Lenkkeiltiin, syötiin hyvin (tai huonosti, riippuen miltä kantilta katsoo) ja katsottiin aimo annos Salaisia Kansioita. Tuli vähän mieleen aika, jolloin asuttiin yhdessä. Lähteminen olikin sitten valtavan vaikeaa ja olin kotona vasta myöhään illalla. 

Mökkipaheita

...ja uusi ystävä!

Toinen henkireikä on tietenkin ollut kuntoilu. Muuton jälkeen on vain korostunut kuinka tärkeää kyseinen touhu on itselleni nykyään. Treenatessa tuntuu, että saa purkaa kaiken päässä vellovan pahan mielen ja harmistuksen hyvään suoritukseen. Focus T25 Beta on hurahtanut ohi mielettömän nopeasti - huomenna alkaa viimeinen viikko ennen Gammaa! Beta on ollut todella miellyttävä hauska (itseasiassa paljon Alphaa hauskempi) ja odotukset Gamman suhteen ovat korkealla. Fitnesspal K:n kanssa sovittiin juhlistavamme T25:n suorittamista sitten marraskuussa vähän kuohuvalla ja jollain mukavilla palkinnoilla itsellemme. Hän on siis tehnyt "rinnallani" Insanityä ja T25:ttä  ja vaihdamme lähes päivittäin kuntoilukuulumisia, joten odotan innolla omia pikku kemujamme! Vielä kun keksisi sen palkinnon...

Kuun vaihtuessa muutin taas treeniäkin rankemmaksi ja varsinkin takamus on ollut niin kovilla, että istuminenkin on välillä tehnyt vaikeaa. Ja viimein huomaan perslihaksissa kasvua - hurraa!! Iso pylly täältä tullaan! Onkin ollut hieman narsisti olo välillä kun olen peilaillut itseäni oikein olan takaa uudessa kämpässä odottaneesta isosta peilistä. Jaloissa ja selässäkin näkyy ja tuntuu kiinteytymistä ja lihasten kasvua, joten treenien osalta olen melkoisen täpinöissäni! Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta en malta odottaa miltä näytän ensi kesänä!

Elokuu toi muuten tullessaan myös Docventuresin Lihattoman Lokakuun! Kutsun saadessani epäilin kykyäni osallistua moiseen, sillä lihaa on mennyt viime aikoina hyvin paljon kurkusta alas. Olen kuitenkin jo pidempään pohtinyt lihankulutuksen vähentämistä, joten hetken pohdiskeltuani päätin astua kynnyksen yli ja lupautua hommaan mukaan. Pienten kanaöverien jälkeen aloitin hieman etuajassa ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Kokkailin kunnon satsit seitania ja maustaminenkin onnistui ensikertalaiseksi hyvin. Viikko ilman lihaa on mennyt erittäin helposti ja huolettomasti eikä lihanhimoakaan ole tullut kertaakaan, kauppareissutkin ovat mukavia kun ei mene lihaan törkymääriä rahaa! Seitan on makoisaa, älyttömän täyttävää ja halpaa, joten veikkaanpa että sillä mennään aika pitkälle tässä kuussa, mutta kokeilen varmasti muitakin proteiininlähteitä. Vatsakin on litistynyt mukavasti tämän viikon aikana, tuntuu pöhöt kummasti katoavan.

Ruokahommat hallussa

Huh, vihdoin muutto on ohi. 

Nyt vasta ymmärrän kuinka koville koko touhu ottikin. Viimeiset pari viikkoa elelin melkoisen kaaoksen keskellä ja päähän ei mahtunut paljoa muuta kuin muuttolaatikoita sekä ajoittaista väsynyttä ahdistusta. Pääosin olen onneksi ollut vain täynnä rakkautta, sillä kiireestä huolimatta viime viikkoina on ollut todella hauskaa ja "ystäväaikaakin" on riittänyt. Luokkakokouksessa oli älyttömän hauskaa ja viimeisenä Tampere-viikkona seikkailtiin hieman Pispalassa sekä pohjoisemmassa päässä Hervantaa. Pispalassa ei ole kamalasti tullut pyörittyä ja olikin vähän sellainen fiilis kuin olisi ulkomailla ollut. Nähtiin päärynäpuukin! 

Juuri avattu Pispalan uittotunneli

Rakastan Tamperetta ja se on alusta alkaen tuntunut kodilta, toisin kuin Salo, johon liitän paljon muistoja teini-angstista, huonosta itsetunnosta ja uniongelmista. Olisin tietty voinut muuttaa Turkuunkin, sillä siellähän minä uuden koulun aloitin, mutta paikkana se ei tunnu kovinkaan paljoa paremmalta ja täällä meikäläisellä on sentään paljon ystäviä ja perhettä. 

Juuri ennen muuttoa iski aivan kamala ahdistus ja sallin itseni upota pahaan mieleen ja harmistukseen pahemmin kuin vuosiin. Sitten päätin lytätä moiset uuvuttavat tunteet ja varjonyrkkeilyn lomassa sain iskostettua päähäni, että nyt on aika olla toisaalla ja varmasti tuleva vuosi tuo taas vaihtelua ja hauskuutta elämään. Painoin myös mieleeni, ettei tämä ole lopullista - mikään ei estä Tampereelle palaamista kun opiskelut on hoidettu.

Nyt muuttorumba on tosiaan ohi ja kämppä sekä kaikki muuttoon liittyvät asiat reilassa, jesss!

Olen muuton jälkeen ehtinyt käymään Turun Lady Linella vasta kerran treenaamassa ja siinä missä ohjaajat ja muu henkilökunta on älyttömän mukavaa sakkia, laitteet olivat hienoinen pettymys. Esimerkiksi Smith -laitetta ei ole laisinkaan, mikä harmittaa meikäläistä melkoisesti. Ostin kokeeksi myös kuukausikortin Salon Hanhivaaraan (kys. salista olenkin jo jotain hölissyt), josko kahdella salilla piipahtelu toimisi. Ainakin Hanhivaarassa on hyvä Smith! 

Eilen käväisin Lady Linella vain jutustelemassa erään trainerin kanssa ruokavaliostani. Näytin ohjaajalle esimerkin  ruokavaliostani. Olin positiivisesti yllättynyt kun ohjaaja sanoi ruokasuunnitelmani näyttävän erinomaiselta. Hän ei kuulemma itse suosittelisi monille niin "rankkaa" (=vähähiilarista?) meininkiä, mutta jos energiat omasta mielestäni riittävät niin anti mennä vaan - ja kyllä riittää, ei siitä huolta! Ah iloa ja onnea, vaikken kauaa olekaan tätä ruokavaliota noudattanut, pöhöt ovat jo tehokkaasti kaikonneet ja vihdoinkin tuli varmuus koko ruokatouhuun. 

Joten nyt kun tiedän syöväni oikein niin eikös pidettäisi sellainen kunnon fätistelyviikonloppu! Mökkireissu on tehnyt tuloaan jo ikuisuuden ja tänään koittaa vihdoin miitin aika. Koitan syödä viikonlopun ajan pääruuat niin normaalisti kuin kykenen, mutta tätä viikonloppua ja herkkuja on suunniteltu sen verran kauan, että joistakin asioista meikäläistä ei saa luopumaan. Olen onnistuneesti pysytellyt erossa energiajuomista sen viimeisen sallitun jälkeen, joten viikonloppuna selvitän maistuuko kyseiset litkut enää ollenkaan niin ihanilta. Lisäksi pyöräytin eilen iltamyöhään New York Cheesecaken, sillä juhlistamme mökillä montaa eri asiaa (synttäreitä, meikäläisen saloutumista ym. ym.) ja tilaisuus tarvitsee oikein spesiaaliherkun! Kakkua on sitä paitsi syömässä yhdeksän muutakin henkilöä itseni lisäksi. Vaikka mitäpä tässä puolustelemaan kun eräs mökkeilijöistä taisi pyöräyttää jonkun ultimaattisen suklaakakun. Tuhti sokerihumala tiedossa! Muina herkkuina mukaan lähtee hieman keksejä ja eräitä ihania Punnitse & Säästä -liikkeen suklaanöttösiä.

Ei kovin herkullisen näköistä, mutta hyvää on! Rouhittu pellava varsinkin, nams.

Tänään oli muuten viimeinen päivä Focus T25 Alfaa. Missä välissä olen muka tehnyt kyseistä treeniä viisi viikkoa? Puhti oli aivan jossain muualla tänään eikä ajatus tuplatreenistä innostanut, mutta näin jälkeenpäin on taas tyytyväinen olo kun jaksoin kuitenkin. Ehkä voin tuplatreenillä edes jotenkin oikeuttaa osan viikonlopun herkuista. You wish!




Ai niin, suosittelen ehdottomasti käyttämään hanskoja chiliä käsitellessä! Väänsin keskiviikkona alkuillasta salsa-satseja viikonloppua varten ja hanskattomuuden takia sain kärsiä melkoisia tuskia yöhön saakka. Keittelin heti salsan perään hilloa ja veikkaan kuuman höyryn avanneen käsieni ihohuokoset, sillä kapsaisiinit taisivat imeytyä luihin ja ytimiin saakka. Varsinkin oikeaa kättä poltti niin kuin sitä olisi uitettu hapossa. Mietin vielä nukkumaan mennessänikin kaikkia eri keinoja, joilla Saw -elokuvissa on irroitettu raajoja. Järki meinasi lähteä eikä mistään tullut mitään, joten tämäkin postaus siirtyi keskiviikosta perjantaihin. Sain onneksi kuitenkin nukahdettua ja levottoman yön jälkeen kipu oli miltei hävinnyt. En meinannut uskaltaa pestä käsiä ollenkaan kun pelkäsin polttelun alkavan uudestaan. Illalla kädet olivat jo normaalit, mutta tämän kokemuksen jälkeen käytän kyllä kumihanskoja AINA käsitellessäni jotakin tulista. Jos enää ikinä haluan käsitellä yhtään mitään tulista. 

Päässä naksuu: kohti rasvattomampaa kehoa!

Viime Salon reissulla tuli ostettua Muscle & Fitness Hers -lehti, jossa oli käsittelyssä paljon omaa mieltäni askarruttaneita aiheita ja käteviä vinkkejä esim. pakaroiden treenaamiseen. En kauheasti lue lehtiä, mutta tämän luin harvinaisella innolla kannesta kanteen.

Yksi artikkeleista käsitteli viikon ateriasuunnitelmia rasvanpolttoon sekä lihasmassan rakennukseen. Itseä on kovin mietityttänyt juurikin rasvanpolttoa tukeva ruokavalio, joten artikkeli oli hyvinkin hyödyllinen ja artikkelin lyhyistä reseptivinkeistä sain uusia ideoita aterioihin, sillä samat vanhat sapuskat alkavat pian tursuamaan korvistakin. Vaikka huomasin kyllä hiljattain, että jauheliha ja keitetty kukkakaali muodostavat uskomattoman helpon ja herkullisen kombon. 

Puuroakin on tullut lapattua suuhun siinä määrin, että vaihtelu voisi virkistää. Lehdestä löytyikin sopivasti viisi ohjetta proteiini- ja kuitupitoisiin aamupaloihin enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan niitä! En viitsi juuri nyt ostaa kaappiin kamalasti uusia ruokatarvikkeita, muutto kun on sen verran lähellä, että mahdollisimman paljon kaappien sisällöistä olisi hyvä saada syötyä. 

Nams mums!

Lehdestä löytyy myös informatiivinen lisäravinneopas naisille. Artikkelissa on suositeltu 15 eri lisäravinnetta ja vitamiinia ja kerrottu niiden hyödyistä ja käytöstä. Omat vitamiinit ja lisäravinteet ovat yksi toisensa jälkeen huvenneet ja tällä hetkellä pistelen naamariin vain palkkaria, kreatiinia, omega kolmosia sekä vihreä tee -uutetta. Viime päivinä olen myös lusikoinut puuron joukkoon heraproteiinia, sillä esim. raejuustoa en aamuisin saa kurkusta alas. OIen pärjännyt näillä ihan hyvin, mutta ostoslistalle päätyi mm. C-, D- ja B-vitamiinit. 

Omat lisäravinteet

Lehteä luettuani ja aikani pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että voisin pitkästä aikaa kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota ja ottaa kuvioihin tankkauspäivän. Muutama vuosi sitten tuli tosiaan kokeiltua karppaamista ja tuolloin pöhötys väheni, iho parani ja olo koheni. Kokeilun jälkeen meikäläisen ruokavaliosta jäi melko automaattisesti pois riisi, pasta, peruna, leipä yms., mutta viime kuukausina varsinkin leipä on tehnyt paluun kuvioihin. Siitä johtuen myös esim. pöhötystä on ollut enemmän ja iho-ongelmiakin on aiempaa enemmän.

Hiilareiden vähentämisen ei ole oikeastaan pitäisi olla suuri ongelma meikäläiselle, ei ainakaan jos kyse on ruuasta. Herkut ovat oma lukunsa ja kuten olen jo aiemminkin sanonut,  varsinkin tämä loppukesä on mennyt meikäläisellä varsinaiseksi sekoiluksi syömisten kanssa. Vähän väliä päätän vähentää herkkuja, mutta lupaukset unohtuu heti jos kaverit popsivat nameja tai jos äidin kaapeista löytyy avonaisia karkki- ja sipsipusseja.

Eilen nukkumaan mennessä päässä kuitenkin naksahti pitkästä aikaa jokin. Viimeeksi kun kyseinen naksahdus kuului, aloin harrastamaan kuntoilua 4-6 kertaa viikossa ja sille tielle jäin. Repäisin itseni peilin ääreen ja selitin peilikuvalleni miten pahan mielen herkkuihin repsahtaminen miltei joka päivä itselleni aiheuttaa ja miten hyvä fiilis tulee jos onnistuu omissa tavoitteissaan.

 Aamulla heräsin valtavan hyväntuulisena ja päättäväisenä, eikä herkkuihin sortuminen ole tänään ollut lähelläkään. Tietokonepöydällä komeileva avoinainen salmiakki-rasiakin on saanut jäädä rauhaan. Tietty tämä on vasta yksi päivä, mutta sanoisin naksahduksen lupailevan hyvää.

Ja niin hurahti pari viikkoa

Noniin, jälleen yksi ympäriinsä poukkoileva megapostaus tiedossa kun en ole aiemmin ehtinyt koneen ääreen näpyttelemään. Tämänpäiväisessä löpinässä ei juurikaan kuntoilusta puhuta, vaan niiden vuoro on seuraavassa - toivottavasti huomisessa - tekstissä.

Jurassic Rock meni loistavasti! Pääsin toverin mummon mökille  hyvissä ajoin ja vastaanotto oli oikein sydämellinen. Tuli ihan oma mummo mieleen tavattoman riuskasta halauksesta mummon pieneen kokoon nähden, hih. Tovin istuskelun jälkeen siirryin festarialueelle huomatakseni, että tein sen tunnin etuajassa! Mikäs siinä, sää oli hyvä ja pääsin helposti luikahtamaan aivan lavan eteen aitaan roikkumaan ja näin Killswitch Engagenkin keikan kokonaisuudessaan. Devinin setti oli odotetun loistava, mitä nyt tuli armoton hampurilaishimo kun ennen keikkaa näytettiin puolisen tuntia juustohampurilaisen kuvaa valtavalla näytöllä. 

Pääsin takaisin mökille kolmen maissa ja säädettyä aikani aamun valolta suojaavien lakanoiden ja muiden suojien kanssa pääsin käpertymään makuupussiini. Täytyy sanoa, että aika hiton hyvin meikäläisen autossa kyllä nukkuu! Aamulla heräsin virkeänä eikä paikatkaan olleet kummoisesti jumissa. Sunnuntai kuluikin sitten hirmu mukavasti hyvällä ruualla hemmoteltuna (sinne meni meikäläisen kevyt viikonloppu) ja Annen kanssa ympäriinsä touhuillessa. Käytiin vähän melomassa ja kalastamassa ja poimittiin meheviä puna- ja mustaviinimarjoja kotiin vietäväksi. 

Valitettavasti meistä ei ollut kalastajiksi, vaan tämä saalis on Annen veljen

Kuvat Annelta

Illalla kiidin taas festarialueelle ja pääsin jälleen mukavan eteen, eikä edessä ollut hujoppejakaan peittämässä tällaisen pätkän näkyvyyttä. SOADin pojat olivat hyvässä vedossa ja olin ikionnellinen päästyäni keikalle. Soittivat hurjasti vanhempia biisejä ja yllätyin kuinka monta kappaletta sai kuulla ensimmäiseltäkin levyltä, ihan mahtavaa!

Kotimatkalla liikenne oli rauhallista ja sadekin pysyi poissa meikäläisen reitiltä joten ajo sujui oikein rattoisasti energiajuomaa hörppien ja naminami-proteiinipatukkaa mutustaen. Kotona odottikin sitten valtaisat oksennukset kahdelle matolle tähdättynä, joten pääsinkin vielä yöllisiin matonpesuhommiin. On ne kissat mukavia! 

Viikko meni täysin muuttopuuhien parissa ja kämppä oli jatkuvasti yhtä kaaosta. Torstaina pakattiin auto ja paku täyteen laatikoita ja säkkejä ja ihmeteltiin miten yhdellä ihmisellä voi olla niin älyttömästi tavaraa. Salon päässä energiaa ei juurikaan ollut enää jäljellä ja kamat jäi enemmän tai vähemmän lojumaan ympäriinsä seuraavaan maanantaihin asti. Ei huvittanut vielä jäädä uudelle kämpälle lojumaan kaaoksen keskelle, joten pakenin äidin hoiviin. 

Viikonloppuna oli muuten Turun Zombiewalk! Vietettiin hauska päivä Turkulaisen kaverin luona ja läträttiin lateksilla ja tekoverellä niin, että koko asunto oli punaisen kirjava. Ei kuulemma haitannut, mutta kyllä vähän kuumotti ajatellessa kaveri-paran siivousurakkaa. Sade ei juurikaan kulkuetta haitannut ja sadat veriset ja kärsineet zombit maleksi ja hoippui öristen pitkin Turun katuja. Itse toikkaroin häämekossa ja korkokengissä, joiden korkolaput jäivät jonnekin matkan varrelle, joten varpaat vähän kärsivät, mutta hällä väliä parista rakosta. Hauskaa oli! Vilahdettiin kavereiden kanssa nopeasti Ylen uutisissakin (2:53->).

Zombi-morsian

Myönnettäköön että kyseisen lauantai-illan kruunasi juustohampurilainen joka oli kummitellut mielessä Devinin keikasta lähtien.

Tähän viikkoon on mahtunut muun tohinan lisäksi yhden yön Viron reissu äidin kanssa. Ostosteltiin ympäriinsä ja käveltiin vanhassa kaupungissa, mutta ei ehditty kovin paljoa paikkoja tutkimaan. Kyllä sinnekin olisi vähintään yhden kokonaisen päivän tarvinnut, sillä eri paikkoihin siirtymisiin vaadittiin yllättävän paljon aikaa. Reissu oli kuitenkin onnistunut ja oli kiva vähän "seikkailla" äidin kanssa. Noiden kahden päivän aikana syömiset meni aivan retuperälle, mutta ilmeisesti pari turbohiilaripäivää teki ihan hyvää aineenvaihdunnalle. 

Palasin eilen Tampereelle kovasti tyhjentyneeseen asuntooni. Inhottavaa kun kuulee omituisia ääniä eikä voi laittaa niitä kissojen piikkiin, sillä ne ryökäleet jäivät Saloon hoivattaviksi! Ei tuota käärmettäkään voi oikein syyttää kaikista rapinoista ja kolinoista. Paljoa en kotona ehdi hengailla sillä tänäänkin on luvassa poikkeuksellista ohjelmaa. On nimittäin luokkakokouksen aika! 

Tarkoitus on kokoontua Helsingissä Eduskuntatalon portailla neljältä, joten meikäläisen on hypättävä junaan tai bussiin jo yhden jälkeen jos aion päästä perille ajoissa. Vaatetuksen päättäminen on vielä vähän vaiheessa ja pitäisi kuntoilla ja käydä suihkussa, mutta sen sijaan olen käyttänyt aamupäivän tutkien internetin ihmeellistä maailmaa ja tätä järjetöntä postausta kirjoittaen. 

Kohti Jurassic Rockia!

Viikon kuntoilut ovat nyt sitten plakkarissa ja viikonloppu on täällä! Focus T25 on purrut lujaa ja Shaun T on todistanut että vajaassa puolessa tunnissa saa kuin saakin vedettyä rankan treenin. Itsestähän se lopulta riippuu! Treenit ovat melko vaikeita, sillä varsinaisiin liikkeisiin ryhdytään ilman esimerkkejä, jalkoja liikutetaan todella nopeasti ja taukoja ei todellakaan ole. Uskon kuitenkin, että kunhan alkaa muistaa mitä mikäkin liikkeen nimi tarkoittaa, treenit alkavat sujumaan ja niistä saa viimeisetkin rippusetkin irti. Itseasiassa on aika hauskaakin, että opeteltavaa riittää! Lisäksi 25 minuuttia menee huhkiessa kuin siivillä ja treeni on paljon helpompi sovittaa päivään kuin tunnin Insanity. 

Salihommat ja T25 ovat sopineet tällä viikolla loistavasti yhteen ja vieläpä täysin suunnittelematta: jalkapäivinä on ollut paljon kyykkäämistä, yläkroppapäivänä punnerruksia ja vatsapäivänä intervallitreeniä keskivartalolle. Salilla on taas riittänyt puhtia uskomattoman paljon ja treenit ovat olleet supertehokkaita. 

Kuvissa saattaa nähdä (säälittävän) kasvun reisissä, wohoo!

Veli tuli torstaina muutamaksi yöksi kylään ja ollaan lähinnä pelattu ja katsottu telkkaria, eli olen kuluttanut energiaa ainoastaan salilla ja T25:n ajan. Eilen tosin katsottiin Arnold Schwarzeneggerin ensimmäinen elokuva, Hercules in New York, ja kyseinen raina oli niin järjetön, että vatsalihakset sai hyvää treeniä hillittömistä naurukohtauksista. Tänään onkin sitten vähän aktiivisempaa elämää tiedossa, sillä karautan Mikkeliin nauttimaan livemusiikista. Jeps, Jurassic Rock it is! Tänään pääsen ihastelemaan Killswitch Engagea sekä Devin Townsendiä ja huomenna System Of A Downia - loistokasta! Ei mitään tanssimusiikkia, mutta jospa silti tulisi vähän hulinoitua ja hypittyä.

Touhu menee väkisin valvomiseksi, sillä Devin lopettaa näillä näkymin vasta kahden maissa yöllä ja SOAD yhdeksältä illalla, minkä jälkeen on ajettava vielä Tampereelle kotio. Sallin siis huomenna itselleni yhden energiajuoman (joka on muuten viimeinen niistä kolmesta jotka sisällytin tavoitteisiini ennen syyskuuta), sillä pitkien matkojen ajelu yksinään on tyl-sää! Toivottavasti tuo ihmeliemi, musiikin huudatus ja jälkitunnelma pitää meikäläisen valppaana koko ajomatkan. 

Tässä viikonlopussa on myös mahtava tilaisuus olla pari päivää vähän kevyemmällä linjalla. Siispä parin tonnikalapurkin ja proteiinipatukan lisäksi takakontti täyteen hedelmiä ja helposti mussutettavia vihanneksia. Nukkuminen sujuu autossa, mikä on testatusti ihan käypä vaihtoehto ja oikeastaan mukavampikin kuin teltta. Pääsen onneksi ystävän isovanhempien mökin lähelle syrjään julkisista paikoista, ettei poliisit tule keskellä yötä herättelemään. Toveri perheineen on itseasiassa mökillä, mutta haluan nukkua autossa nimenomaan myöhäisen saapumisen ja pitkään nukkumisen takia. Pääsen sitten sunnuntaina viettämään mökille aikaa ennen festarialueelle siirtymistä. 

Ai että, olen niin innoissani! Devin Townsend on nykyään yksi lempiartisteistani, vaikka tutustuinki kyseisen herran tuotantoon vasta viime vuonna, ja System of A Down taas on vanha rakkaus yläastevuosilta. Molemmat olen nähnyt aiemmin livenä ja uskoisin että tälläkin kertaa ovat molemmat niin loistavia että galaksit räjähtää ja luurangot nousee haudoistaan!

Heipä hei, tuttu ja turvallinen!

Salitreenin muuttamisen ohella viimeinen päivä Insanityn parissa tuli ja meni niin että humahti. Viimeiseksi treeniksi valitsin Max Cardio Conditioning + Insane Abs -kombon, sillä halusin tänään viettää kunnon tovin kuntoilun parissa. Eihän mikään estä meikäläistä palaamasta Insanityn pariin uudelleen, mutta silti oli sellainen olo että nyt jos koskaan on annettava kaikki mitä lähtee. Näin jälkeenpäin ajatellen hoidin yleensäkin tämän toisen kierroksen kakkoskuukauden hyvällä powerilla, eikä jäänyt sellaista ikävää fiilistä että "Voi vitja, olisinpa yrittänyt vähän kovemmin!" Huomenna teen vielä viimeisen kuntotestin nähdäkseni jälleen todellisen kehityksen.

Kutsaa!

Flutter kicks

Insanitystä on tullut valtavan iso osa meikäläisen arkea ja nyt onkin jopa vähän haikea olo. Mutta huomenna on uusien kujeiden aika ja hypätä kauan odotetun Focus T25:n pariin. 

Focus T25 on tosiaan Shaun T:n uunituore treeniohjelma, jossa hikoillaan  viitenä päivänä viikossa, 25 minuuttia päivässä. Insanity koostui kahdesta eritasoisesta jaksosta ja T25 puolestaan kolmesta. Puheiden mukaan joka videon aikana painellaan menemään täysillä ilman taukoja ja jokaisen treenin päätteeksi videoihin on lisätty muutaman minuutin venyttely. Jokaiselle sunnuntaille on erikseen 25 minuutin venyttelyvideo.

Odotan mielenkiinnolla miltä noin lyhyet treenit tuntuvat tämän kuukauden huhkimisen jälkeen. Voiko vajaassa puolessa tunnissa tosiaan saada treenattua yhtä hyvin kuin noin tunnissa? Pieni "hengähdyskin" olisi kieltämättä ihan tervetullut tässä vaiheessa. Voisi kuvitella lyhyempien treenien sopivan paremmin kuntosalihommienkin kanssa yhteen.  

Kuin tilauksesta Shaun T tarjoaa huomenna alkavan haasteen! Shaun yllyttää ihmisiä ympäri maailmaa aloittamaan T25:n samana päivänä ja jakamaan kehityksensä muiden osallistujien kanssa. Ensimmäisenä päivänä tulee ottaa itsestään mitat ja aloituskuva, joka tulisi julkaista Instagramissa merkinnällä #t25stchallenge (Instagram ei ole vielä meikäläiselle tuttu, joten en tiedä miksi niitä hashtag-hommeleita pitäisi kutsua, hehe). 

Haasteen edetessä omasta kehityksestä otetaan kuvat ja mitat joka lauantai. Omia suorituksia voi myös videoida ja julkaista muiden nähtäväksi. Haasteen päätteeksi jaetaan tietenkin palkintoja parhaille muodonmuutoksille, mutta eipä siitä niin väliä. Meitsille on tarpeeksi siistiä, että tuhannet ihmiset ympäriinsä aloittavat homman samaan aikaan ja kerrankin meikäläinen on ajoissa päästäkseni mukaan! Aamulla siis kamera ja mittanauha käteen ennen salireissua ja iltapäivällä pääsenkin tsekkailemaan uusia meininkejä, yeah! 

Get it done!

Muutoksia salihommiin

Salilla on reissun jälkeen tullut ravattua pari kuukautta, joten kuun vaihtuessa oli aika sekoittaa vähän pakkaa ja muuttaa treeniä. Tähän mennessä olen tehnyt kolmijakoista treeniä pitkillä sarjoilla:

1. Jalat, peppu

2. Kädet, selkä, rinta

3. Vatsa

Nyt lyhennän sarjoja, lisään painoja ja joitakin uusia liikkeitä sekä jaan jalkatreenin kahdelle päivälle, sillä tähän mennessä olen tehnyt todella pitkää jalkatreeniä ja joskus loppua kohden voimat ovat uhkaavasti hiipumaisillaan. Ensimmäisen jalkatreenin pohjaan kyykkyyn ja toisen prässiin.

1. Etureidet, pohkeet

2. Kädet, rinta

3. Vatsa, selkä

4. Takareidet, peppu

Ensimmäinen kierto tällä systeemillä on takana ja voin amatöörin ilolla todeta: toimii! Jo ensimmäisen päivän jälkeen saatoin todeta, että kannatti jakaa jalat kahdelle päivälle, sillä vaikka lisäsin jaloillekin muutamat uudet liikkeetkin, voimia riitti paljon paremmin kun keskityin vain kyykkyyn enkä koittanut väkisin vääntää vielä prässissäkin. Keski- ja ylävartalon treenitkin tuntuvat nyt paljon järkevämmiltä.

Näillä eväillä pusketaan sitten taas ~pari kuukautta! Meikäläisellä on muuttokin edessä about kuukauden päästä ja joudun siirtämään Lady Line-jäsenyyteni Turkuun, joten saa nähdä millaiset pelit ja vehkeet siellä on tarjolla. Tampereen LL:n salillahan ei ole mikään hurja kattaus laitteissa koska kyseessä on melko pieni tila, mutta olen kuullut villejä huhuja muiden saman ketjun salien kattavammasta tarjonnasta. 




<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7619721/?claim=ky77kjk6csy">Follow my blog with Bloglovin</a>

Anna anteeksi, rakas maksani

Painossa ei ole viime aikoina tuntunut olevan järkeä. Kiloja on tullut talvesta muutama lisää ja esimerkiksi viikonloppuna ilahduin kun näytin hoikemmalta kuin aikoihin, mutta melkein jo kauhistuin kun vaaka näytti suurempaa lukua kuin kuukausiin. Onneksi vaaka ei kuitenkaan ole koskaan ollut meikäläiselle se suurin motivaattori tai väline kehityksen seuraamiseen. Sanokoot mitä sanoo, hiiteen koko vaaka! Meikä viihtyy kropassani paremmin kuin pitkään aikaan - tai ehkä jopa ikinä. 

Tavoitteet on jälleen vähän hakusessa, mutta lähitulevaisuuteen on ilmaantunut muutama tapahtuma joihin on hyvä asettaa välitavoitteita. Sitten kun sellaisia selkeitä keksii, eheh. Naamakirjan kautta paukahti kutsu ala-asteen luokkakokoukseen elokuun lopulla! Rupes ihan jännittämään, vaikka monien touhuja on päässytkin seuraamaan Fb:n kautta ja muutaman kanssa on pitänyt enemmän tai vähemmän yhteyttäkin. Tiedän että monet vanhoista luokkalaisista on jo perheellisiä, joten vähän hermostuttaa myös mahdolliset puheenaiheet kun meikäläinen on hyvää vauhtia muuttumassa kissamummoksi. Kuitenkin, luokkakokous on meikäläisen mielestä oikein mainio porkkana, sillä kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä tavatessaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa! 

Toinen tapahtuma seuraakin aika pian luokkakokousta, nimittäin tavataan irkkiporukan kanssa mökkimiitin merkeissä. Sinänsä pölhö juttu, sillä jatkuvastihan me nähdään näinen tovereiden kanssa eikä todella ole mitään "pokailumeininkejä", että sen takia haluaisi näyttää jotenkin vetävältä. On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että mökillä kekkuloidaan bikineissä ja tietty olisi kiva pystyä pitämään niitä bikineitä ilman että tuntee tarpeelliseksi juosta saman tien lampeen uppeluksiin. 

Onhan noita epämääräisiä tavoitteita vaikka millä mitalla perseen kasvattelusta avokadon syömiseen oksentamatta, mutta jospa tässä muutama päätavoite:

Tavoitteena on tietenkin suorittaa Insanityn toinen kuukausi onnistuneesti loppuun ja saada viimeisessä kuntotestissä huikeita tuloksia, rrrra! Kakkoskuukausi siis alkoi viime maanantaina, joten kaiken järjen mukaan se pitäisi olla suoritettuna 4.8. ja sen jälkeen aionkin hypätä suoraan Focus T25:n pariin. Kyseinen treeni näyttää niin hubahuba-hauskalta, etten malttaisi enää odottaa, mutta en myöskään halua jättää Insanityä kesken, byhyy!

Haluan myös karistaa elokuun loppuun mennessä sentin tai pari vartalon ympärysmitasta, selässä kun tuota rasvaa on vieläkin LIIKAA ja vaikka alavatsan sitkeääkin sitkeämpi pömppö onkin inasen pienentynyt, saisi siitä kadota vielä lisää elokuun loppuun mennessä. Ei ole mitään hukeita odotuksia, että se ilman hyvin hyvin tuskaista ruokavalionmuutosta katoaisi kokonaan, mutta nyt näyttää ihan lupaavalta kehitykseltä kuitenkin.  

Ja kun ruokavalio nyt mainittiin, niin voisin asettaa tavoitteeksi olla syömättä karkkia joka viikko, edes vähäistä määrää. Ei paha homma laisinkaan, mutta erään toisen herkun kanssa saattaa tulla ongelmia. On meinaan taas tullut repsahdettua energiajuomiin ja pahasti. Missä vaiheessa ja miksi, en tiedä, mutta kyllä niihin taas huolella koukkuun jäi. Sietäisin saada ympäri korvia! Maksa huutaa varmaan jo armoa ja päivät on uskomattoman jumisia ilman kofeiiniannosta. En kuitenkaan uskalla täysin kieltää itseltäni noita turmiollisia herkkuja, koska silloinhan vasta tekeekin mieli, joten jospa ottaisin tavoitteeksi juoda maksimissaan kolme ennen mökkireissua? 

Voi kamala miten voikin nolottaa. Mikä ihmeen es-jonne meikäläinen oikeen on? 

Hyvää huomenta!

Heräsin tänään pitkästä aikaa pirteänä ennen kellonsoittoa. Pienen loikoilun jälkeen hyppäsin ylös sängystä ja painuin piskuiseen keittiööni sotkemaan. Eilen teki aivan kamalasti mieli herkkuja, mutta päätin silti siirtää herkuttelut tälle päivälle ja tehdä aamupalaksi ja toiseksi lämpimäksi ruuaksi jotain spesiaalia. Muffinssit ovatkin siis parhaillaan uunissa, oi kyllä! 

Törmäsin näiden muffinssien reseptiin joskus koomatessani sohvalla ja tuijottaessani kuola valuen kokkiohjelmia. En muista enää ohjelman suomenkielistä nimeä, mutta jakson teemana oli valmistaa terveellistä tai allergikolle sopivaa ruokaa, ja yhtenä reseptinä esiteltiin nämä Eric Landlardin kesäkurpitsamuffinssit. Meitsi rakastaa muffinsseja vähän joka lähtöön, mutta kavereilta nämä eivät ole valitettavasti saaneet raikuvia ylistyksiä. Ehkäpä muffinssit ovat monen mielestä tarkoitettu makeaksi jälkiruuaksi? Nämä muffinssit veivät kuitenkin meikäläisen sydämen ja ovat mielestäni täydellisiä aamupalaksi. Olen aina korvannut kesäkurpitsan tuplamäärällä omenaa, mutta tänään rohkaistuin heittämään taikinaan pakastimen perää vallannutta raparperia. Sovelsin tällä kertaa muutenkin ohjetta ja korvasin osan maidosta maustamattomalla jogurtilla ja osan graham-jauhoista vehnäleseillä. Saa nähdä kuinka käy, meikäläisen soveltamiset ei aina ole kauhean onnistuneita. 

Myöhemmin päivällä ajattelin kokkailla munakkaan, johon viskaan runsaalla kädellä kasviksia ja ehkäpä myös tonnikalaa. 

Viime postauksen jälkeen elo on sujunut aika leppoisasti. Painuin viikonlopuksi äidin hoiviin ja käytiin mm. Vuohensaaressa nauttimassa lämpimästä säästä. Äiti loikoili nurmikolla paistattelemassa päivää ja meikä pyöri pusikoissa kuvaten puita ja kompastellen kiviin. Pääsin äidin seuralaisena myös katsomaan Mustion Linnan kesäteatterin näytelmää Nelinpeli ja mahtui viikonloppuun onneksi vähän ystäviäkin.

Vuohensaaren luontopolku

Viikolla ravasin kirpputoreilla etsimässä vaatetusta Turun Zombiewalkiin, johon aiomme kaveriporukalla osallistua. Asua ei vielä löytynyt, mutta muuta mukavaa kyllä. Kirpputorien kiertämisestä on hiljattain tullut meikäläiselle sellainen salireissun jälkeinen rentoutumishetki. On hauska käpytellä hiljaksiin ihmettelemässä mitä kaikkea kummallista ihmiset myyvät tai kuvittelevat myyvänsä. Toinen salipäiviin kuuluva uusi tapa on istuskella infrapunasaunassa. Lady Linen tiloissa on kolme saunaa, joista yksi on tämä meikäläisen suosikki väriterapia/infrapunasauna. Aluksi ajattelin, että mitä hiton väriterapiaa, pyh, mutta täytyy sanoa, että kyllä niissä väreissä vaan jotain rentouttavaa on. Silmät painuvat väkisinkin kiinni ja torkahtaminen on aina lähellä.

Leppoisa meininki ei sentään yltänyt Insanity-treeneihin asti. Ehkäpä kaikki muu rentoutuminen ja löysäily on saanut meikäläisen rutistamaan itsestäni jotain ekstraa, sillä koko viikon treenit on vedetty armottomalla teholla. Tajusin myös, että monet liikkeet tuntuu nyt aivan eri tavalla ja eri paikoissa kuin tehdessäni Insanityn kakkoskuukautta ensimmäistä kertaa. En tiedä onko salilla käyminen jotenkin vaikuttanut tähän vai teenkö asiat jotenkin eri tavalla, mutta esimerkiksi selkälihaksissa ja takamuksessa on todella tuntunut treenien teho. Paikatkin ovat olleet taas aika jumissa, joten hyvä venyttely on ollut paikallaan joka päivä. Tänään on piiitkästä aikaa luvassa Max Interval Sports Training, hurraa! Aivan parhautta.

Hip flexor stretch

Jahas, nyt pitääkin hieman ihmistäytyä ja kipaista keskustaan. Piipahdan jälleen parilla kirpputorilla, joista toiselta olen vuokrannut pöydän erään ystävän kanssa. Kirpputori Tarina avattiin hmm.. kolme varttia sitten ja avajaisten kunniaksi tämän kuun pöytävuokrat olivat kerrassaan muikean hintaisia! 

Lätistävää olisi taas valtavasti, mikä kertonee siitä että postausväli on liian pitkä. Koitan parantaa tapani ja kirjoitella vähän muistiinpanojakin sitä mukaa kun kirjoitettavia asioita tulee mieleen, sillä monesti ajatukset karkaa avatessani bloggerin. 

Ai niin, ne muffinssit. Ne meni jo massuun, nam nam. Raparperia tuli liikaa siihen nähden, ettei kyseessä ole kovinkaan makea taikina. Saattaapi siis olla, että seuraavalla kerralla on luvassa jälleen omenaa. Erittäin hyvin kuitenkin maittoi ja maha kiitti makoisasta täytteestä. Tsau!

Rumat muffinssit ja jogurttivarkaat